fbpx

Kevään juoksutekniikkaleirit on peruttu

Olemme päättäneet perus juoksutekniikkaleirit koronavirustilanteen vuoksi. Molemmat Tampereen ja Helsingin juoksutekniikkaleirit perutaan ja niille pyritään löytämään uusi ajankohta, joka on todennäköisesti tulevan syksynä. Olemme juoksutekniikkaleireille ilmoittautuneisiin yhteydessä henkilökohtaisesti.

Juoksutekniikkaleirille osallistuneet voivat siirtää osallistumisensa tulevaan tapahtumaan tai halutessaan saavat rahansa takaisin. Jos olet maksanut liikuntaedulla voit siirtää osallistumisen seuraavaan tapahtumaan tai vaihtaa osallistumisen esimerkiksi valmennuspalveluihin.

Maltti on valttia – Testituloksia UKK-instituutilta

Juoksija-lehdessä oli taannoin artikkeli helppojen harjoituskilometrien tärkeydestä. Jutun lopussa annettiin ohjeistuksena, että vähintään kaksi kertaa viikossa tulisi juosta todella hiljaisella vauhdilla lähellä aerobista kynnystä. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jokainen on varmasti kuullut säännön ”pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta” ja selaillut netistä laskureita omien harjoitusvauhtien etsimiseen. Nämä ovat tietysti hyviä lähtökohtia ja ohjenuoria harjoittelun alkuun, mutta tarkemman fyysisen suorituskyvyn määritykseen suositellaan laktaattitestiä. Arttu suositteli tätä myös minulle, ja heti vuoden kuluttua tartuin toimeen (kiitos ihanan puolisoni, joka lahjoitti minulle testikäynnin syntymäpäivänäni kuunneltuani harkintaani samaisen vuoden verran). 

Testitilanne jännitti minua etukäteen todella paljon, mutta saavuttuani UKK:lle kaikki tapahtui nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan, olin matolla elektrodit rinnassa ja maski päässä. Juoksu tehtiin kolmen minuutin sykleissä, jonka jälkeen vauhti pysäytettiin laktaatin mittaamiseksi, johon otettiin näyte sormenpäästä. Minun tapauksessani ensimmäiset vauhdit olivat reipasta kävelyä, seuraavat reipasta hölkkää ja viimeisissä saavutin jo oman maksimisykkeeni. Melkoisen tuskainen kokemus, mutta toisaalta ei mitään intervallia kummempaa. Joten mennäänpä itse dataan:

Mainittakoon tässä kohtaa, että puolikkaalla keskisykkeeni on yleensä 182.

Tulosten mukaan maksimaalinen hapenottokykyni ja kestävyyteni ovat ikäisekseni ihan hyvällä tasolla. Alku oli siis varsin positiivinen, mutta testit osoittivat myös, että laktaattitasoni alkoivat nousta jo reippaassa kävelyssä ja aerobinen kynnykseni on todellisuudessa varsin matala. Olin aluksi todella yllättynyt. Se samainen syke, jolla pystyn puhumaan puuskuttamatta, ja jolla olen juossut iloisesti 15 km matkoja, on todellisuudessa vauhtikestävyyden puolella. Olen siis selvästi juossut PK-lenkkini liian lujaa omaan suorituskykyyni nähden. En kuitenkaan ole missään nimissä tuloksiin pettynyt ja olen hyvin tyytyväinen siitä, että otin vihdoin neuvoista vaarin. Tämä voi myös selittää miksi tehoni tuntuvat loppuvan puolikkailla kesken matkan. Olenkin Artun ohjeistuksesta lisännyt viikkooni reipasta sauvakävelyä sekä kävely-juoksua. Seuraavaan kisaani, eli Helsinki City Running Dayhin on vielä 11 viikkoa, joten tässä on paljon vielä tehtävissä, loppuelämästä puhumattakaan.

juoksutekniikkaleiri-ravinto
Jos kaipaat lisää eväitä harjoittelun tueksi, niin suosittelen juoksutekniikkaleiriä! Seuraava tulossa Varalassa 4.-5.4.2020

Joko sinä olet käynyt tarkistamassa omat kynnyksesi? En tiedä miksi, mutta alussa epäröin tulosten julkaisemista. Pelkäänkö, että tämä tekisi minusta vähemmän uskottavan juoksijan tai ihmisen? Uskon kuitenkin, että siellä puolella ruutua on useita, joille tästä kokemuksesta voi olla hyötyä. Joten Pinterestin inspiroimana jätän teidät tähän ajatukseen: Just stick with it. What seems hard now will one day be your warm-up.

Ihanaa torstaita ystävät!

Tampere parkrun 1.2.2020

Hei ystävät ja tervetuloa helmikuun puolelle! Halusin jakaa teille kokemukseni Tampereen park runilta viime lauantailta. Näitä viiden kilometrin ilmaisia tapahtumia on tarjolla maailmalla jo lähes 250 erilaista, ja Tampereen tapahtumalle tuli tällä viikolla plakkariin 120 kertaa. Tapahtuma on täysin vapaaehtoisvetoinen, ja kaiken tasoiset juoksijat ovat tervetulleita. Itselläni viime lauantaina näytti tältä:

Tampereen startti on joka viikko klo 09:30 Ratinanrannasta. Olin laittanut kellon herättämään hyvissä ajoin, mutta nousin innostuksesta jo tuntia ennen kellon soittoa, söin puuron (jos kaipaat vinkkejä juoksijan aamiaiseen, niin niitä löytyy täältäja vaihdoin kamat lähteäkseni ulos lämmittelemään kroppaa. Olimme nimittäin sopineet, että intervallitreenin sijaan kokeilisin maksimivauhtia tapahtumassa (haluan kuitenkin painottaa, että kyseessä ei ole kilpailu ja että jokainen saa suorittaa tapahtuman omaan tahtiinsa). Lähdin siis rauhallisesti hölkkäilemään kohti rantaa, ja tein 20 minuutin jälkeen vielä erilaisia avaavia tekniikkadrillejä. Saavuin lähtöpaikalle lopulta noin 10 minuuttia ennen starttia. 

Park run on tapahtumana todella helposti lähestyttävä, sillä yksittäisille viikoille ei tarvitse erikseen ilmoittautua, ja järjestäjät ottavat uudet juoksijat todella hyvin vastaan. Rekisteröinti tapahtuu netin kautta, josta saat itsellesi viivakoodin. Tämän on virallisen ajan saamiseksi tärkeää olla mukana, mutta se kulkee kätevästi esimerkiksi juoksutakin taskussa. Merkkiä ei siis tarvitse kiinnittää näkyville. Virallisen ajan saa maaliviivalla järjestäjän antamalla poletilla, joka skannataan viivakoodin lisäksi tuloksen kirjautumiseksi. Tämä kaikki kerrottiin uusille juoksijoille tapahtuman alussa, jonka jälkeen meidät lähetettiin matkaan.

Ryhmän kärkijoukko ampaisi matkaan kuin tykin suusta. Olen joskus erehtynyt lähtemään samalla vauhdilla, jolloin loppumatka muuttuu hyvin äkkiä kärsimysten tieksi. Olin päättänyt antaa kärkijoukon mennä, ja keskittyä omaan suoritukseeni. Juoksin siis hieman kisavauhtiani nopeamaa tahtia, ja tavoitteeni oli suorittaa matkan toinen puolikas kiihtyvällä tahdilla. Tampereen park run on siis 2,5 km:n matka, jonka jälkeen tehdään U-käännös ja seurataan samaa reittiä takaisin. 

Nopeimmat juoksijat alkoivat tulla meitä vastaan. Vauhtini oli tuntunut koko matkan juuri sopivalta: rennon kovaa, mutta vielä isompi vaihde varastossa. Nähdessäni kääntömerkkinä toimivan oranssin tötsän, lisäsin kierroksia ja annoin mennä. Kroppa antoi tuntua väsyneeltä, mutta olin päättänyt, että en hidasta. Vastaantulevien juoksijoiden kannustaessa painoimme koti maaliviivaa, jonka luona järjestäjät hurrasivat jokaiselle maalintulevalle. Lopullinen aikani oli 28:11, ja toinen puolikas oli nopeampi kuin ensimmäinen. Jes! Juoksijan vauhtilaskurin mukaan keskinopeuteni olisi siis 05:38, joka riittäisi mainosti puolimaratonin suoritukseen alta kahden tunnin. Tähänkin koneeseen on siis vihdoin saatu vähän vauhtia, hurraa!

Ainakin sykkeen puolesta vedettiin täysiä. Park run alkaa 30min kohdalta

Tapahtuman jälkeen osallistujien on mahdollista kokoontua läheiseen kahvila Sannaan, jossa itsekin nappasin mehulasillisen ennen kotiin hölkkäämistä. Ilmoittauduin siltä istumalta myös vapaaehtoiseksi ensi viikon lenkkiin. Toivottavasti moni teistä tulee siis testaamaan matkaa! Tänään jalat tuntuva yllättävänkin hyvältä, joten ehkä vielä parempi suoritus on näköpiirissä? 

Suosittelen lämpimästi park run tapahtumia kaiken tasoisille juoksijoille (keskimääräinen suoritusaika Tampereella on 34 min), ja tulen varmasti itsekin osallistumaan uudestaan. Saatan jopa korvata 3 km:n testijuoksutavoitteeni tällä matkalla, sillä jonkun toisen kellottama matka on paljon parempi vertailukohta kisasuoritukseen. Ja tärkeimpänä siinä pääsee tutustumaan uusiin mukaviin juoksijoihin (ja keräämään pokemon henkisesti pisteitä haasteisiin)!  

Jos sinua kiinnostavat ilmaiset yhteislenkit juoksutekniika.com porukalla niin laita meidän facebook-ryhmä seurantaan! Ja toivottavasti nähdään joskus park runilla! Hyvää alkavaa viikkoa!

Mitä kuuntelen lenkillä?

Tiesittekö että japanin kielessä on termi tsundoku, joka tarkoittaa lukemisen hankkimista ja kasaamista. Toisin sanoen ihmistä, joka ostaa toistuvasti uusia kirjoja kerääntymään hyllyyn. Käsi ylös niille, jotka tunnistivat kuvauksesta itsensä. Itsellä ainakin on tapana kasvattaa yöpöydän lukupinoa jokaisella matkalla, vaikka kirjastokorttikin on ahkerassa käytössä. Kiireisen arjen keskellä lukemiselle on välillä vaikea rauhoittaa aikaa, sillä onhan Netflix venytellessä mukamas paljon helpompi. 

Olen kuitenkin muutama peräkkäisenä vuonna osallistunut Helmet-lukuhaasteeseen, jonka kautta lukuinto pysyy yllä. Tätä ovat helpottaneet huomattavasti äänikirjat, joiden myötä minusta on tullut myös podcastien suurkuluttaja. Jälkimmäiset toimivat erittäin hyvin seurana pitkillä pk-lenkeillä, sillä ne sallivat paremmin pienen keskittymisen herpaantumisenkin. Juoksu-aiheiset podcastit toimivat näistä parhaiten, sillä samalla saa muistutuksia hyvän asennon pitämisestä ja rullaavasta askeleesta. Laitetaanpa siis jakoon omat tämän hetken suosikkini, nämä meinaan kolahtavat poluilla kirmatessa:


Ali on the run show

Jos tykkäät kuunnella myös englanniksi, niin tämä voi olla sinua varten. Ohjelmassa haastatellaan joka jaksossa eri vierasta, jotka vaihtelevat huippu-maratoonareista uutisankkureihin. Juoksu on kuitenkin ohjelman kantava teema, ja juontajan persoona on hyvin helposti lähestyttävä. Amerikkalaiseen tyylin tässä podcastissa käydään avoimesti kaikki läpi tunteita säästelemättä, mutta vieraiden elämäntarinat ovat mielenkiintoista kuunneltavaa. 


Juoksumania

Seuraavaksi Radioplayn (löytyy myös Spotify-sovelluksesta) suomalainen tuttavuus eli Juoksumania. Tässäkin ohjelmassa pääpaino on haastatteluissa, tosin tässä tapauksessa juoksuteemassa pysytään tiiviimmin. Näin ollen kaikista jaksoista ei välttämättä saa itselleen tarttumapintaa, sillä varsinaisesta juoksutekniikasta ei olla ensimmäisten jaksojen jälkeen enää paljoa keskusteltu. Toisaalta on mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea tähän lajiin voikaan sisällyttää, ja podcast on saanut minut harkitsemaan niin karhunkierrosta kuin koiran hankintaakin. 


Kestävä, vahva, nopea!

Oletteko jo huomanneet, että juoksutekniikka.comin toisella bloggaajalla, eli Artulla on nykyään myös podcast! Ja jos valmentajan saa muistuttumaan korvanappeihin hyvästä askelluksesta niin pitäähän se podcast laittaa kuuntelulistoille. Jaksoja on ilmestynyt vasta kaksi, mutta molemmista saa tiukan katsauken tieteelliseen näyttöön jakson teeman takana. Sopii siis erityisen hyvin ihmisille, joka haluavat tietää, että ohjeet esimerkiksi voimaharjoittelulle perustuvat mutuilun sijaan tutkittuun tietoon. Ohjelman toisena juontana ja Proxima Finlandin Joel, eli podcastin aiheet soveltuvat myös muista kestävyyslajeista kiinnostuneille. Tätä kannattaa kuunnella jo pelkän intron takia, se on huikea.


Endure – Mind, Body and the Curiously Elastic Limits of Human Performance

Tässä bonuksena vielä yksi vinkki äänikirjasta. Kirjoittaja Alex Hutchinson on Runner’s World –lehden palkittu kolumnisti, joka käsittelee teoksessaan laajasti kestävyyttä ja huippusuorituksen saavuttamista. Kirja on pullollaan anekdootteja vuorikiipeilystä kahden tunnin maratoonin alitukseen, ja käsittelee mielenkiintoisella tavalla aivojen roolia kestävyydessä. Tämän jälkeen olen ainakin level 4 juoksija.

Olivatko tärpit sinulle entuudestaan tuttuja vai lisäsitkö jonoon? Mitä sinä kuuntelet lenkillä? 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Tavoitteeni vuodelle 2020

Ihanaa sunnuntai-iltaa ystävät! Vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin treenin ja töiden merkeissä, ainostaan lumi ja pakkashanget puuttuvat. Lonkkani on tuntunut jo pidemmän aikaa täysin normaalilta, joten vaikuttaa vahvasti siltä, että kuntoutus on onnistunut! Voi tätä juoksemisen riemua! 

Tammikuu on myös se aika vuodesta kun kuntosalit ja lenkkipolut täyttyvät uudenvuoden lupauksia toteuttavista uusista liikkujista. Jos kuulut heihin niin lämpimät onnittelut! Jokainen päätös liikkua, ja panostaa hyvinvointiinsa on oikea. Harmillisen monella aloittaneella harrastamisen into kuitenkin hiipuu viikkojen edetessä. En voi puhua kaikkien puolesta, mutta omien epäonnistuneiden tavoitteeni kohdalla huomasin niiden johtuvan pääosin kahdesta syystä: 1) Lupaus on liian kunnianhimoinen tai 2) Tavoitteesta uupuu konkreettinen suunnitelma. Sen sijaan, että päätät alkaa juosta joka päivä voisit aloittaa liikkumalla säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Uudelle juoksijalle tavoitteen toteutukseen voi toimia esimerkiksi ilmoittautuminen juoksutapahtumaan tai paikalliseen juoksukouluun. Vaihtoehtoisesti voit asettaa itsellesi aikatavoitteen tietylle matkalle, ja tämänkin voi pilkkoa edelleen osiin välitavoitteiksi. Jotta tämä ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, tässä omat tavoitteeni harjoituskaudelle 2020:

1) Puolimaratonin ajasta 10 minuuttia pois. Olen yleensä juossut kaksi pääkisaa vuodessa, joista ensimmäinen on luvassa keväällä (ps. en malta odottaa että saan tossut taas viivalle!). Ensimmäisen kisan tärkein tavoite on nauttia matkasta, ja syksyllä sitten tosissaan tykitetään vauhtia. Näistä kisatapahtumista lisää myöhemmin

2) Sykerajojen määritys. Tämä toteutuukin jo alkukeväästä, sillä olen varannut testin UKK-instituutilta helmikuun alkuun. Vähän jopa jännittää. Olemme mitanneet Artun kanssa sykealueitani matolla, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kuntoni määritetään laktaatteja myöden. Tsau! 

3) Puolikyykyn maksimiin lisää rautaa. Viime syksyn juoksutekniikkaleirillä tehdyt analyysit osoittivat, että pakarani lihaksistossa on pieniä puutteita sekä aktivaatiossa että voimassa. Tämän eteen on tehty siitä asti töitä, ja homma jatkuu tänä vuonna. 

Juoksutekniikkaleirillä tehtiin monipuolinen analyysi juoksuharjoittelun tueksi

4) 3km testijuoksun ennätyksen parantaminen. Onko kellään muulla tendenssiä laittaa kaikki tiskiin ekalla kilometrillä ja kärsiä siitä loppumatka? Aloin tätä varten Artun ehdotuksesta juoksemaan 3 kilometrin matkan kerran kuukaudessa. Olen huomannut tämän auttavan myös jännitykseen ennen kisoja. Ja mikä olisikaan parempaa tällaiselle nörtille? Exceliä tulossa myöhemmin keväällä.

5) Lentävämmät loikat. Tunnen kehittyneeni valtavasti liikkujana näiden juoksuvuosien aikana, mutta räjähtävyys tarvii vielä tekemistä. Edetty matka tuntuu olevan sama riippumatta siitä hypinkö etu- vai takaperin, huolimatta tästä mittavasta 175 cm varresta. Mutta se loppuu nyt! Tavoitteeni on siis mitata kymmenen yhden jalan loikan matka, ja seurata sen pituuden kehitystä. 

Tulen postaamaan päivityksiä näistä tavoitteista vuoden mittaan, joten pysy linjoilla! 

Mitkä haasteet sinä asetat itsellesi vuonna 2020? Oletteko jo ilmoittautuneet juoksutapahtumiin?

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Voimaharjoittelu – Kestävä, Vahva, Nopea! -podcast | Proxima Finland

Toisessa jaksossamme pääsemme voimaharjoittelun maailmaan. Kannattaako kestävyysurhelijan kehittää voimaominaisuuksia vai panostaako pelkästään kestävyyteen? Tässä jaksossa paneudumme myös voimaharjoitteluun liittyviin myytteihin, kuten ”voimaharjoittelu jumittaa”, ”voimaharjoittelu kasvattaa lihaksia ja kestävyysurheilijasta tulee liian painava”. Jakson tutkimustiivistelmät luettavissa tästä.

Isäntinä toimivat Proxima Finlandin fysioterapeutit Arttu ”Tekniikkatohtori” Peltola ja Joel ”Temporeisi” Jokinen. Mukavia kuuntelu hetkiä!

Kestävä, Vahva, Nopea! -podcast on kuunneltavissa SoundCloudissa ja Spotifyssa!

Juoksutekniikka – Kestävä, Vahva, Nopea – podcast | Proxima Finland

Tässä ensimmäisessä jaksossa käsittelemme juoksutekniikkaa ja mitä tutkittu tieto sanoo siitä, mitkä ovat olennaisia asioita juoksutekniikkaan kehitettäessä. Vastaamme myös kysymykseen, kumpi on parempi tapa juosta kanta- vai päkiäaskel?

Isäntinä toimivat Proxima Finlandin fysioterapeutit Arttu “Tekniikkatohtori” Peltola ja Joel “Temporeisi” Jokinen.

Kestävä, Vahva, Nopea -podcast kuunneltavissa myös Spotifyssa.

Torstai oli portaita täynnä

Hei Internet, olen palannut! Lonkalle kuuluu ihan hyvää, kiitos kysymästä. Olen päässyt takaisin intervalleihin kiinni, ja viimeisessä jalan käsittelyssä tuli käsky lähteä rohkeamminkin juoksemaan. Hurraa! Pidemmät lenkit tulevat todellakin tarpeeseen, sillä viimeinen juoksutekniikan kuvaus oli karua katseltavaa. Tuntui että askellukseni oli muutamassa kuukaudessa valahtanut takaisin lähtöpisteeseen.  Onneksi sain tähän jälleen hyviä tärppejä, ja juostuani 45 minuuttia rinkiä Artun valvovien silmien alla tuntuma alkoi taas löytyä. Tekniikka teki kunnon harppauksen eteenpäin myös Proximan juoksutekniikkaleirillä – tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Jalan palautumisen myötä olen päässyt vihdoin vetämään Proximan juoksukoulun treenejä ilman ’helpotuksia’, joten laitetaan sen kunniaksi jakoon todella tykki porrastreeni Pispalassa.

(Harjoitus jaettu Proxima Finlandin luvalla. )

Porrastreeni

1)Tasahyppyjä jokaiselle portaalle. Jokainen askel vie yhden portaan ylöspäin.

2)Tasahyppyjä joka toiselle portaalle. Jokainen askel vie kaksi porrasta ylöspäin. 

3) Kylki edellä loikka niin, että vasen kylki edellä astutaan oikealla eteen ristiin seuraavalle rappuselle. Oikealla jalalla loikka, yksi rappu jää välistä ja alastulo vasemmalla.

4) ’Cha-cha-cha’ eli astu lyhyt (vasen), lyhyt (oikea), pitkä (vasen), lyhyt (oikea), lyhyt (vasen), pitkä (oikea). Lyhyellä askeleella astutaan seuraavalle, pitkällä jätetään yksi askel välistä. Eli yhdellä lyhyt-lyhyt-pitkällä pääset ylöspäin neljä porrasta. 

5) Puolen vaihto eli astutaan lyhyt (vasen), lyhyt (oikea) ja seuraavalla askelmalla astutaan vasemmalla portaan toiseen laitaan -> lyhyt (oikea), lyhyt (vasen) ja seuraavalla oikealla palaat takaisin portaan oikeaan laitaan. Tällä siis päästään kaksi porrasta ylöspäin aina ennen toiseen laitaan siirtymistä. Lisää haastetta saat, kun jätän yhden rapun välistä.

Viimeinen meni paikoitellen yli allekirjoittaneen rytmitajun, mutta kannattaa aloittaa rauhallisesti ja kiihdyttää askelta, kun saat jutun juonesta kiinni. 

Kaikkia listattuja liikkeitä tehtiin kolme kierrosta, jonka jälkeen juoksimme vielä portaat ylös astuen ensin jokaiselle ja sitten joka toiselle portaalle. Tuli kollektiivisesti todettua, että jokaisen portaan tikkaaminen on parempi vaihtoehto jyrkkään nousuun, mutta loivalla joka toiselle astuminen voi säästää aikaa. Treenin päätyttyä hölkättiin vielä noin kymmenisen minuuttia, jolla tuotiin syke takaisin toimistotyöläiselle sopiviin lukemiin. Ja ylimääräisenä loppuverkkana poljettiin takaisin Pispalasta. 

Laittakaahan testiin! Sillä ilmojen viilentyessä on paras aika tikata portaita (+4°, mahdollisesti vähäistä sadetta).  

Fiilikset juoksutekniikkaleiriltä

Osallistuin juoksutekniikkaleirille ja asia tuli puheeksi useamman tutun kanssa. Hämmentyneenä sekä vähän huvittuneena sain parille heistä selittää, että miksi juoksua harjoitellaan. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Heidän ajatusmalli oli, että siitä vain kengät jalkaan, kello käteen ja ulos juoksemaan. Askel toisen eteen ja toistoa, toistoa. Toki ymmärrän tätä ajatusmallia. Onhan juoksua pohjimmiltaan yksinkertaista harjoitella (verrattuna esimerkiksi surffaamiseen), mutta jos tavoitteena on kehittyä, harjoitteluun kuuluu paljon muutakin. Kuten minkä tahansa muun lajin kanssa.

Itse hain tukea harjoitteluuni Proximan järjestämältä Juoksutekniikkaleiriltä monesta syystä, mutta erityisesti toivoin saavani työkaluja kehittämään omia heikkouksiani. Leiri sisälsi testejä, teoriaa ja tekniikkaharjoitteita. Ennakkotehtävänä oli kuvata omaa juoksua, josta saimme palautteena kaksi tärkeintä parantamiskohdetta. Videon ja testien ansiosta minulle oleellisimmaksi kehittämiskohteeksi ilmeni pakaran ja lonkan liikkuvuuden sekä voiman parantaminen. Tavoitteena on pidentää juoksuaskeleen työntöosuutta. Fiilikset tästä ovat oikein positiiviset. Tiedän mitä lähteä kehittämään ja miten.

Ilmeestä näkee, että testit vaativat vähän keskittymistä.

Keskivartalon hallinnan testeissä tuli ilmi, ettei kehoni ole vieläkään ehtinyt palautua täysin raskaudesta ja synnytyksestä. Huoh. Turhauttavaa. Kieltämättä omat odotukseni olivat korkeammalla verrattuna mitä testeissä tuli ilmi. Mieli ja kroppa eivät aina mene käsi kädessä. Testien ansiosta päätinkin ottaa yhteyttä äitiysfysioterapeuttiin. Olen tähän mennessä yrittänyt itse edesauttaa palautumistani parhaani mukaan, mutta selkeästi tarvitsen lisäksi tukea asiantuntijalta.

Tekniikkaharjoitteita teimme vain kaksi ja silti suunnistin kotiin kroppa väsyneenä. Eipä sinänsä ihme. Jos harjoitteet tehdään omaa mukavuus aluetta haastaen tai liikesarjat ovat uusia, ei tarvita määrällisesti montaa toistoa riittävän tehokkaaseen treeniin.

Hyvien harjoitusten ja testien lisäksi leirien hienous piilee porukassa. Arkena tulee juostua paljon itsekseen, joten on mukavaa vaihtelua tehdä sitä mistä tykkää saman henkisten ihmisten kanssa. Lisäksi, itsekseen on psyykkisesti haastavampaa mennä harjoituksissa mukavuus alueen ulkopuolelle. Porukassa koneen vaihteistoon rakentuu automaattisesti uusi vaihde, mikä johtuu varmastikin siitä tutusta termistä kuin ”ryhmäpaine”. Tuli mistä tuli, nautin siitä vaihtelusta ja innostuksesta minkä muut aiheuttavat läsnäolollaan.

Kiitos vielä Proxima ja muut leiriläiset!

Finlandia maratonin puolikas 14.9

Kävin viime lauantaina juoksemassa Jyväskylässä puolimaratonin.

Laitoin tavoitteeksi 1.55h alle pitäisi kaiken järjen mukaan mennä, mutta aina ei voi kulkea esim päivän kunto pitää olla hyvä. myös sää vaikuttaa paljon Mulla itse suoritukseen.

Lähtö oli klo 15.15

Sää oli hyvä noin 12 astetta lämmintä. lähdin riskillä 1.45h jäniksen perään. Alku kilsa tuntui helpolta sitten pikku hiljaa syke nousi ja nousi menin ekan 5km noin 185 keskisykkeellä.

Mun kunto ei vaan kestänyt tota alle 5.00 min/km vauhtia. Luovutin vauhdin suhteen 5km kohdalla. Lähdin tekemään omaa hyvää suoritusta. Viimeiset 16km mentiin noin 5.20min/km vauhtia.


Eka kierros oli taiteltu, maali aluella sain hyvin kannustusta. Toiselle kierrokselle lähdin hyvillä mielin. Vaikka olin tippunut jäniksen perästä niin silti en hyytynyt pahasti vaan jaksoin juosta hyvin.


Viimeiset 5km alkoi pikku hiljaa tuntumaan, kun pitkälti oli pientä vastatuulta matkassa.

Loppusuora lähestyi, tuttuun tyyliin otin loppukirin. Sain ihanasti kannustusta. Siellä yleisöstä huudettiin Eetu, Eetu, Eetu. Myös sanottiin Eetu nyt sitä loppukiriä. Ihanaa kun sai kannustusta viimeisille metreille. Siitä tulee vielä parempi fiilis ja voi laittaa sitten kaikki peliin tyylillä hyvillä mielin.

Kuva Tommi kastikainen

Maaliin pääsin ajassa 01:53:56 h

Jes pääsin tavoitteeseen, ei voi olla kuin tyytyväinen. Näköjään aina syksyllä kulkee juoksu hienosti.

Tämä oli 35 puolikas Ja ikää on 22v 😉


Juoksun jälkeen pääsin vähän palauttelemaan itseäni, pääsin tutuille saunaan sekä uimaan ❤


Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin. Mä menen aina urheilussa ilon kautta, urheilu on lahja niin kuin elämäkin siksi syytä nauttia joka hetkestä.

Mun piti seuraavaksi osallistua Ensilän puolimaratonille 28.9 mutta se on valitettavasti peruttu. Nyt pitää miettiä missä seuraavaksi kisaan. 🤔

Mukavaa syksyn alkua kaikille 👍’