fbpx

Himos Trail Enjoy ensikertalaisen silmin

Himos Trail Enjoy ensikertalaisen silmin

Kuinka monta muuta turhauttaa se, että suomalaiset sanovat kesän olevan ohi elokuun alussa? Tämä toki ymmärrettävästi liittyy koulujen alkamiseen, mutta ainakin allekirjoittanut juoksi viimeksi eilen pitkiksensä shortseissa ilman takkia. Itselleni perinteiseen tyyliin kesälomat vietettiin vasta elokuun puolella, joka ainakin säiden puolesta oli varsin onnistunut päätös. Tänä vuonna lomaan mahtui myös juoksutapahtuma, ja pitkän kevään jälkeen laitoin ensimmäistä kertaa numerolapun rintaan Himos Trail -polkujuoksutapahtumassa. 

Olin kuikuillut erilaisia majoitusmahdollisuuksia pitkin kesää, mutta päätimme lopulta pandemian takia startata kohti Jämsää vasta kisa-aamuna. Tampereelta matka on onneksi varsin inhimillinen, ja matkasta unohtuneet hakaneulatkin ehdittiin poimia Tokmannista hyvissä ajoin ennen starttia. En tiedä onko tämä tapahtumalle tyypillinen ratkaisu, mutta minusta olisi helpompi, jos nämä jaettaisiin numerolapun mukana. Onneksi neuloja olisi ollut tarjolla myös paikan päällä (kuten puoliso sanoi autossa, myönnettäköön). 

Monia varmasti mietityttää tapahtumiin osallistuminen tällaisena aikana, mutta ainakin Himos Traililla poikkeusjärjestelyt oli hienosti hoidettu. Pääosa tapahtumasta expoineen oli ulkona, ja eri lähtöryhmiin oli piirretty omat neliöt, jotta jokainen juoksija pysyi turvallisen etäisyyden päässä toisistaan. Olen aikaisemmin kokeillut polkujuoksua lähinnä keskenäni tai juoksukoulussa, joten valitsin lähtöryhmän varsin konservatiivisesti. Enjoy -sarja oli tänä vuonna 11 kilometriä ja sitä oli mainostettu puhtaaseen polkujuoksunautintoon tähtääväksi matkaksi. Olinkin varustautunut päivään muuten tavallisilla juoksuvermeillä, mutta jalassa olivat polkujuoksukengät niiden tarjoaman paremman pidon vuoksi. Itselläni ovat käytössä vuosi sitten hankitut Salomonin S-Lab Ultra 2 -mallin tossut, johon olen ollut varsin tyytyväinen. 

En tiedä onko tämä tyypillistä polkujuoksutapahtumille, mutta ainakin itselleni oli ilo huomata lähes jokaisen juoksijan lämmittelevän ennen starttia. Tämä tuli todellakin tarpeen, sillä ensimmäiset nousumetrit tulivat vastaan jo kisa-alueelta lähdettäessä. Koska syksyn päätapahtumani on lokakuussa järjestettävä HCR, olin päättänyt juosta Himoksella rennon kovaa ja keskittyä nauttimaan kokemuksesta. Kävelin siis suurimman osan jyrkistä ylämäistä, ja niin tuntuivat kävelevän iso osa muistakin lähtöryhmämme juoksijoista. Tunnelma oli siis varsin leppoisa ja paikoittain kapeista poluista huolimatta suurimmilta ruuhkilta säästyttiin myös juomapisteillä. Näitä oli matkalla kaksi, joissa oli tarjolla urheilujuomaa sekä vettä ja erilaista pientä syötävää. Koska oma matkani oli suhteellisen lyhyt, päätin vain juoda molemmilla pisteillä. 

Kuva: Antti Saarimaa

Muutamasta läheltä piti -tilanteesta huolimatta, onnistuin selviämään koko matkan läpi kaatumatta. Reitti osoitti, että juoksukoulun ala- ja ylämäen tekniikkatreenit eivät todellakaan ole menneet hukkaan, ja ihmisiä tuli ohitettua lähes jokaisella mäkiosuudella. Eikä pohkeitakaan ole turhaan koko kevät treenattu, sillä juoksuasento tuntui säilyvän aika hyvänä koko matkan ajan. Pääsimme matkalla myös ihastelemaan todellisten ammattilaisten menoa, kun ultrajuoksijoiden kärki viiletti ohitsemme kuin metsäkauriit. En vetänyt varsinaista loppukiriä, mutta pääsin maaliin hieman nopeammin kuin oman lähtöryhmämme oli suunniteltu aikaisintaan saapuvan. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut vauhdin arvio ja tavoite, jes! Tässä tapahtumassa mitaleja tai paitoja ei jaettu kaikille osallistujille, mutta ainakin itse olen tähän lähinnä tyytyväinen. Eritysesti mitalit tuppaavat kerääntymään kasaan hyllyyn, ja onhan niiden teettäminen varmasti myös järjestäjille (sekä ympäristölle) oma haasteensa. Mutta kukin taplatkoon tyylillään. 

Himos Trailin osallistujien maksuun kuului numerolapun lisäksi keittolounas, johon olin ennen tapahtumaa suhtautunut hieman skeptisesti. Keitto oli kuitenkin mitä mainioin ateria metsässä ravattujen kilometrien jälkeen, ja ilokseni ruokailussa oli huomioitu myös kasvissyöjät. Poikkeusjärjestelyjen takia tapahtumapaikalla ei ollut kätevää peseytymismahdollisuutta sisätiloissa, joten suuntasimme syömisen jälkeen takaisin kohti Tamperetta.

Himos Trail mainostaa itseään matalan kynnyksen polkujuoksutapahtumana ja sellainen se ainakin tälle ensikertalaiselle myös oli. Muissa sarjoissa oli ilmeisesti tapahtunut muutamia harhamatkoja, mutta ainakin Enjoy -reitti oli todella hyvin merkitty. Ja sanon tämän ihmisenä, joka eksyy joka kerta matkalla Hervantaan. Haluaisinkin loppuun rohkaista uusia juoksun harrastajia välillä osallistumaan tapahtumiin ilman varsinaisia aikatavoitteita. Pääosin kaupungissa juokseville tähän polkujuoksutapahtumat sopivat hienosti, sillä vaihteleva maasto tekee ajan arvioinnista tai muihin tuloksiin vertailusta todella haastavaa. Tässäkin lajissa nälkä kasvaa syödessä, ja ensi vuodelle on jo harkinnassa vähän pidempi matka. Mutta ensin nokka kohti lokakuuta ja seuraavaa puolimaratonia!

Vastaa