fbpx

Kategoria Juoksun tuoksu – Viivi

Fiilikset juoksutekniikkaleiriltä

Osallistuin juoksutekniikkaleirille ja asia tuli puheeksi useamman tutun kanssa. Hämmentyneenä sekä vähän huvittuneena sain parille heistä selittää, että miksi juoksua harjoitellaan. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Heidän ajatusmalli oli, että siitä vain kengät jalkaan, kello käteen ja ulos juoksemaan. Askel toisen eteen ja toistoa, toistoa. Toki ymmärrän tätä ajatusmallia. Onhan juoksua pohjimmiltaan yksinkertaista harjoitella (verrattuna esimerkiksi surffaamiseen), mutta jos tavoitteena on kehittyä, harjoitteluun kuuluu paljon muutakin. Kuten minkä tahansa muun lajin kanssa.

Itse hain tukea harjoitteluuni Proximan järjestämältä Juoksutekniikkaleiriltä monesta syystä, mutta erityisesti toivoin saavani työkaluja kehittämään omia heikkouksiani. Leiri sisälsi testejä, teoriaa ja tekniikkaharjoitteita. Ennakkotehtävänä oli kuvata omaa juoksua, josta saimme palautteena kaksi tärkeintä parantamiskohdetta. Videon ja testien ansiosta minulle oleellisimmaksi kehittämiskohteeksi ilmeni pakaran ja lonkan liikkuvuuden sekä voiman parantaminen. Tavoitteena on pidentää juoksuaskeleen työntöosuutta. Fiilikset tästä ovat oikein positiiviset. Tiedän mitä lähteä kehittämään ja miten.

Ilmeestä näkee, että testit vaativat vähän keskittymistä.

Keskivartalon hallinnan testeissä tuli ilmi, ettei kehoni ole vieläkään ehtinyt palautua täysin raskaudesta ja synnytyksestä. Huoh. Turhauttavaa. Kieltämättä omat odotukseni olivat korkeammalla verrattuna mitä testeissä tuli ilmi. Mieli ja kroppa eivät aina mene käsi kädessä. Testien ansiosta päätinkin ottaa yhteyttä äitiysfysioterapeuttiin. Olen tähän mennessä yrittänyt itse edesauttaa palautumistani parhaani mukaan, mutta selkeästi tarvitsen lisäksi tukea asiantuntijalta.

Tekniikkaharjoitteita teimme vain kaksi ja silti suunnistin kotiin kroppa väsyneenä. Eipä sinänsä ihme. Jos harjoitteet tehdään omaa mukavuus aluetta haastaen tai liikesarjat ovat uusia, ei tarvita määrällisesti montaa toistoa riittävän tehokkaaseen treeniin.

Hyvien harjoitusten ja testien lisäksi leirien hienous piilee porukassa. Arkena tulee juostua paljon itsekseen, joten on mukavaa vaihtelua tehdä sitä mistä tykkää saman henkisten ihmisten kanssa. Lisäksi, itsekseen on psyykkisesti haastavampaa mennä harjoituksissa mukavuus alueen ulkopuolelle. Porukassa koneen vaihteistoon rakentuu automaattisesti uusi vaihde, mikä johtuu varmastikin siitä tutusta termistä kuin ”ryhmäpaine”. Tuli mistä tuli, nautin siitä vaihtelusta ja innostuksesta minkä muut aiheuttavat läsnäolollaan.

Kiitos vielä Proxima ja muut leiriläiset!

Leireilyä tiedossa – myös sulle

Juoksuun hurahtaneille on varmasti tuttua pienet tai suuremmat vaivat, joiden takia juoksu saattaa jäädä hetkeksi tauolle. Ja sitten tauon jälkeen on hirveä himo päästä hikoilemaan. Saman tyyppisesti lenkkien pois jääminen raskausaikanani ja synnytyksen jälkeen – hetkeksikin – oli todella mälsää (myönnettäköön, että kerran loppuraskaudesta saatoin ehkä jopa tirauttaa kyyneleitä nähdessäni ikkunasta ihmisiä nauttimassa juoksusta…syytän tästä raskaushormoneita). Ja nyt on kauhea into juosta.

Mikä tahansa urheiluvamma olisi tässä kohtaa aivan pyllystä. Tai ei sille taida koskaan olla hyvää ajankohtaa, mutta sitä suuremmalla syyllä, olen päättänyt panostaa terveenä urheilemiseen ja vammojen ennaltaehkäisyyn. Tästä syystä lähden syksyllä mukaan juoksutekniikka.comin ja Proxima Finlandin järjestämälle viikonlopun kestoiselle juoksutekniikkaleirille Lielahteen 28.-29. syyskuuta. Luvassa olisi juoksutekniikka –analyysi, lihasvoima –testejä, personoidut harjoitteet kotiin ja niiden kokeilua käytännössä. Eli tiivis ja hyödyllinen paketti jokaiselle, joka haluaa pitkäjänteistä kehittävää harjoittelua –  terveenä.

Juoksutekniikkaleiri on ainakin minulle erittäin ajankohtainen. Tauon jälkeen viikkoon on tullut portaittain lisää juoksukilometrejä ja –tehoja. Kun yhtälöön lisää raskauden tuomat muutokset kropassa, urheiluvammojen riski on korkea. Olen pyrkinyt jo ennaltaehkäisemään vammoja käymällä pilateksessä vahvistamassa keskivartalon hallintaa, venyttelemällä ja tekemällä hyvät verryttelyt ennen ja jälkeen harjoitusta. Näillä pääsee jo alkuun, mutta vielä jää ainakin yksi tärkeä elementti – juoksutekniikka – huomioimatta. Eikä sen huomiotta jättäminen ole mikään pikku juttu, kun lenkin aikana virheellinen liikerata saattaa toistua tuhansia kertoja.

Oletko muuten kiinnittänyt huomiota mitä kilpaurheilijat vastaavat syyksi heidän menestyksekkääseen kilpailukauteen? Minä olen. Vastauksissa toistuu sama teema. Urheilija vastaa pysyneensä terveenä ja harjoitelleensa ehjänä. Tähän voin vain todeta lämpimästi, että tervetuloa mukaan leirille ja kippis terveydelle! Kehotan myös ilmoittautumaan pian, ellei saman tien, hintaporras nousee 18. päivä tätä kuuta!

Esittelyssä Juoksun tuoksu – Viivi

Heippa, olen Viivi 27-vuotias, biotekniikan diplomi-insinööri, tutkija, äiti pikkuihmiselle ja Juku -koiralle. Juoksijaksikin minua voisi kutsua. En toki ole ammattiurheilija, mutta harrastan juoksua intohimoisesti. Juoksuharrastukseni alkoi seitsemän vuotiaana, kun sanoin äidilleni ”Tahdon juosta”. Niinpä hän vei minut yleisurheilu harjoituksiin ja sille tielle jäin 12 vuodeksi. Niiden vuosien jälkeen treenaaminen on jäänyt pysyvästi elämääni eikä minua tarvitse paljoa juoksulenkille houkutella. Oikeastaan jo raikas ulkoilma saa minut miettimään lenkille lähtöä. Siitä siis inspiraationi blogi nimeeni ”Juoksun tuoksu” (nimi ei siis viittaa ”tuoksuun” mikä minusta lähtee lenkin jälkeen niin kuin rakas mieheni nimeä kuvaili).

Ihailen juoksutapahtumien veteraaneja. Sellaisia ikiliikkujia, jotka jolkottelevat muun massan seassa kuin vettä vaan. Siihen minäkin tähtään. Ja että jonakin päivänä voin juosta lapsenlapseni kanssa samassa tapahtumassa ja maalissa, jalat ihan muussina, lyödä hänen kanssaan yläfemmat. Jos tämä joskus tapahtuu, tiedän tehneeni jotain oikein. Pidän kyllä kaikenlaisista urheilutapahtumista, mutta onhan se juokseminen vaan itselle se oma juttu. Maratoneja on takanani kolme (PB 3.27.40) ja neljäs on tietenkin suunnitteilla. Tästä neljännestä maratonista ja siihen valmistautumisesta tulette varmasti täällä vielä kuulemaan. Ennen en ole suuremmin valmistautunut maratoneihin, kunhan olen juossut, mutta tällä kertaa tilanne on uusi…

Synnytin esikoisemme 4kk sitten. Siksipä vielä metsästän omaa juoksukuntoani, vaikka ihan hyvällä mallilla jo ollaan! Peruskuntoni on kohonnut hyvin, mutta kun olen lisännyt vauhdikkaampia lenkkejä viikkooni, olen huomannut vauhtikestävyyteni olevan vielä hakusessa. Työstän tietenkin kuntoani sinnikkäästi. Kokemuksesta tiedän sen tuottavan lopulta tulosta, mutta yritän samalla olla anteeksiantavainen itselleni. Kehittyminen ja palautuminen harjoituksista vaativat unta. Unta en kuitenkaan saa tarpeeksi niinä öinä, jolloin ihana pikku enkelini muuttuu rääkyväksi palosireeniksi. Silloin päivä otetaan rennommin.

Tällä hetkellä suurimman osan juoksukilometreistäni saavutan vaunulenkeillämme toisen nukkuessa tyytyväisesti liikkuvissa rattaissa. Keskimäärin juoksen 50-60 km viikossa. Tarkoitus on lisätä viikkoon kilometrejä pikkuhiljaa. Yritän käydä kerran viikossa yksin, ilman pikku kannustajaani, treenailemassa salilla. Salilla jätän vatsarutistukset suosiolla vähän myöhemmälle (koska vatsalihasten erkauma, mutta tästä lisää piakkoin). Lisäksi olen käynyt kerran viikossa pilateksessä, mikä on ollut hyvää tukiharjoittelua palautuvalle kropalle.

Se taustoistani ja tuoksuistani. Kuulemiin ja pistetään haisemaan!

Juoksun tuoksu – Viivi