fbpx

Avainsana juoksu

Tampere parkrun 1.2.2020

Hei ystävät ja tervetuloa helmikuun puolelle! Halusin jakaa teille kokemukseni Tampereen park runilta viime lauantailta. Näitä viiden kilometrin ilmaisia tapahtumia on tarjolla maailmalla jo lähes 250 erilaista, ja Tampereen tapahtumalle tuli tällä viikolla plakkariin 120 kertaa. Tapahtuma on täysin vapaaehtoisvetoinen, ja kaiken tasoiset juoksijat ovat tervetulleita. Itselläni viime lauantaina näytti tältä:

Tampereen startti on joka viikko klo 09:30 Ratinanrannasta. Olin laittanut kellon herättämään hyvissä ajoin, mutta nousin innostuksesta jo tuntia ennen kellon soittoa, söin puuron (jos kaipaat vinkkejä juoksijan aamiaiseen, niin niitä löytyy täältäja vaihdoin kamat lähteäkseni ulos lämmittelemään kroppaa. Olimme nimittäin sopineet, että intervallitreenin sijaan kokeilisin maksimivauhtia tapahtumassa (haluan kuitenkin painottaa, että kyseessä ei ole kilpailu ja että jokainen saa suorittaa tapahtuman omaan tahtiinsa). Lähdin siis rauhallisesti hölkkäilemään kohti rantaa, ja tein 20 minuutin jälkeen vielä erilaisia avaavia tekniikkadrillejä. Saavuin lähtöpaikalle lopulta noin 10 minuuttia ennen starttia. 

Park run on tapahtumana todella helposti lähestyttävä, sillä yksittäisille viikoille ei tarvitse erikseen ilmoittautua, ja järjestäjät ottavat uudet juoksijat todella hyvin vastaan. Rekisteröinti tapahtuu netin kautta, josta saat itsellesi viivakoodin. Tämän on virallisen ajan saamiseksi tärkeää olla mukana, mutta se kulkee kätevästi esimerkiksi juoksutakin taskussa. Merkkiä ei siis tarvitse kiinnittää näkyville. Virallisen ajan saa maaliviivalla järjestäjän antamalla poletilla, joka skannataan viivakoodin lisäksi tuloksen kirjautumiseksi. Tämä kaikki kerrottiin uusille juoksijoille tapahtuman alussa, jonka jälkeen meidät lähetettiin matkaan.

Ryhmän kärkijoukko ampaisi matkaan kuin tykin suusta. Olen joskus erehtynyt lähtemään samalla vauhdilla, jolloin loppumatka muuttuu hyvin äkkiä kärsimysten tieksi. Olin päättänyt antaa kärkijoukon mennä, ja keskittyä omaan suoritukseeni. Juoksin siis hieman kisavauhtiani nopeamaa tahtia, ja tavoitteeni oli suorittaa matkan toinen puolikas kiihtyvällä tahdilla. Tampereen park run on siis 2,5 km:n matka, jonka jälkeen tehdään U-käännös ja seurataan samaa reittiä takaisin. 

Nopeimmat juoksijat alkoivat tulla meitä vastaan. Vauhtini oli tuntunut koko matkan juuri sopivalta: rennon kovaa, mutta vielä isompi vaihde varastossa. Nähdessäni kääntömerkkinä toimivan oranssin tötsän, lisäsin kierroksia ja annoin mennä. Kroppa antoi tuntua väsyneeltä, mutta olin päättänyt, että en hidasta. Vastaantulevien juoksijoiden kannustaessa painoimme koti maaliviivaa, jonka luona järjestäjät hurrasivat jokaiselle maalintulevalle. Lopullinen aikani oli 28:11, ja toinen puolikas oli nopeampi kuin ensimmäinen. Jes! Juoksijan vauhtilaskurin mukaan keskinopeuteni olisi siis 05:38, joka riittäisi mainosti puolimaratonin suoritukseen alta kahden tunnin. Tähänkin koneeseen on siis vihdoin saatu vähän vauhtia, hurraa!

Ainakin sykkeen puolesta vedettiin täysiä. Park run alkaa 30min kohdalta

Tapahtuman jälkeen osallistujien on mahdollista kokoontua läheiseen kahvila Sannaan, jossa itsekin nappasin mehulasillisen ennen kotiin hölkkäämistä. Ilmoittauduin siltä istumalta myös vapaaehtoiseksi ensi viikon lenkkiin. Toivottavasti moni teistä tulee siis testaamaan matkaa! Tänään jalat tuntuva yllättävänkin hyvältä, joten ehkä vielä parempi suoritus on näköpiirissä? 

Suosittelen lämpimästi park run tapahtumia kaiken tasoisille juoksijoille (keskimääräinen suoritusaika Tampereella on 34 min), ja tulen varmasti itsekin osallistumaan uudestaan. Saatan jopa korvata 3 km:n testijuoksutavoitteeni tällä matkalla, sillä jonkun toisen kellottama matka on paljon parempi vertailukohta kisasuoritukseen. Ja tärkeimpänä siinä pääsee tutustumaan uusiin mukaviin juoksijoihin (ja keräämään pokemon henkisesti pisteitä haasteisiin)!  

Jos sinua kiinnostavat ilmaiset yhteislenkit juoksutekniika.com porukalla niin laita meidän facebook-ryhmä seurantaan! Ja toivottavasti nähdään joskus park runilla! Hyvää alkavaa viikkoa!

Mitä kuuntelen lenkillä?

Tiesittekö että japanin kielessä on termi tsundoku, joka tarkoittaa lukemisen hankkimista ja kasaamista. Toisin sanoen ihmistä, joka ostaa toistuvasti uusia kirjoja kerääntymään hyllyyn. Käsi ylös niille, jotka tunnistivat kuvauksesta itsensä. Itsellä ainakin on tapana kasvattaa yöpöydän lukupinoa jokaisella matkalla, vaikka kirjastokorttikin on ahkerassa käytössä. Kiireisen arjen keskellä lukemiselle on välillä vaikea rauhoittaa aikaa, sillä onhan Netflix venytellessä mukamas paljon helpompi. 

Olen kuitenkin muutama peräkkäisenä vuonna osallistunut Helmet-lukuhaasteeseen, jonka kautta lukuinto pysyy yllä. Tätä ovat helpottaneet huomattavasti äänikirjat, joiden myötä minusta on tullut myös podcastien suurkuluttaja. Jälkimmäiset toimivat erittäin hyvin seurana pitkillä pk-lenkeillä, sillä ne sallivat paremmin pienen keskittymisen herpaantumisenkin. Juoksu-aiheiset podcastit toimivat näistä parhaiten, sillä samalla saa muistutuksia hyvän asennon pitämisestä ja rullaavasta askeleesta. Laitetaanpa siis jakoon omat tämän hetken suosikkini, nämä meinaan kolahtavat poluilla kirmatessa:


Ali on the run show

Jos tykkäät kuunnella myös englanniksi, niin tämä voi olla sinua varten. Ohjelmassa haastatellaan joka jaksossa eri vierasta, jotka vaihtelevat huippu-maratoonareista uutisankkureihin. Juoksu on kuitenkin ohjelman kantava teema, ja juontajan persoona on hyvin helposti lähestyttävä. Amerikkalaiseen tyylin tässä podcastissa käydään avoimesti kaikki läpi tunteita säästelemättä, mutta vieraiden elämäntarinat ovat mielenkiintoista kuunneltavaa. 


Juoksumania

Seuraavaksi Radioplayn (löytyy myös Spotify-sovelluksesta) suomalainen tuttavuus eli Juoksumania. Tässäkin ohjelmassa pääpaino on haastatteluissa, tosin tässä tapauksessa juoksuteemassa pysytään tiiviimmin. Näin ollen kaikista jaksoista ei välttämättä saa itselleen tarttumapintaa, sillä varsinaisesta juoksutekniikasta ei olla ensimmäisten jaksojen jälkeen enää paljoa keskusteltu. Toisaalta on mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea tähän lajiin voikaan sisällyttää, ja podcast on saanut minut harkitsemaan niin karhunkierrosta kuin koiran hankintaakin. 


Kestävä, vahva, nopea!

Oletteko jo huomanneet, että juoksutekniikka.comin toisella bloggaajalla, eli Artulla on nykyään myös podcast! Ja jos valmentajan saa muistuttumaan korvanappeihin hyvästä askelluksesta niin pitäähän se podcast laittaa kuuntelulistoille. Jaksoja on ilmestynyt vasta kaksi, mutta molemmista saa tiukan katsauken tieteelliseen näyttöön jakson teeman takana. Sopii siis erityisen hyvin ihmisille, joka haluavat tietää, että ohjeet esimerkiksi voimaharjoittelulle perustuvat mutuilun sijaan tutkittuun tietoon. Ohjelman toisena juontana ja Proxima Finlandin Joel, eli podcastin aiheet soveltuvat myös muista kestävyyslajeista kiinnostuneille. Tätä kannattaa kuunnella jo pelkän intron takia, se on huikea.


Endure – Mind, Body and the Curiously Elastic Limits of Human Performance

Tässä bonuksena vielä yksi vinkki äänikirjasta. Kirjoittaja Alex Hutchinson on Runner’s World –lehden palkittu kolumnisti, joka käsittelee teoksessaan laajasti kestävyyttä ja huippusuorituksen saavuttamista. Kirja on pullollaan anekdootteja vuorikiipeilystä kahden tunnin maratoonin alitukseen, ja käsittelee mielenkiintoisella tavalla aivojen roolia kestävyydessä. Tämän jälkeen olen ainakin level 4 juoksija.

Olivatko tärpit sinulle entuudestaan tuttuja vai lisäsitkö jonoon? Mitä sinä kuuntelet lenkillä? 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Tavoitteeni vuodelle 2020

Ihanaa sunnuntai-iltaa ystävät! Vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin treenin ja töiden merkeissä, ainostaan lumi ja pakkashanget puuttuvat. Lonkkani on tuntunut jo pidemmän aikaa täysin normaalilta, joten vaikuttaa vahvasti siltä, että kuntoutus on onnistunut! Voi tätä juoksemisen riemua! 

Tammikuu on myös se aika vuodesta kun kuntosalit ja lenkkipolut täyttyvät uudenvuoden lupauksia toteuttavista uusista liikkujista. Jos kuulut heihin niin lämpimät onnittelut! Jokainen päätös liikkua, ja panostaa hyvinvointiinsa on oikea. Harmillisen monella aloittaneella harrastamisen into kuitenkin hiipuu viikkojen edetessä. En voi puhua kaikkien puolesta, mutta omien epäonnistuneiden tavoitteeni kohdalla huomasin niiden johtuvan pääosin kahdesta syystä: 1) Lupaus on liian kunnianhimoinen tai 2) Tavoitteesta uupuu konkreettinen suunnitelma. Sen sijaan, että päätät alkaa juosta joka päivä voisit aloittaa liikkumalla säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Uudelle juoksijalle tavoitteen toteutukseen voi toimia esimerkiksi ilmoittautuminen juoksutapahtumaan tai paikalliseen juoksukouluun. Vaihtoehtoisesti voit asettaa itsellesi aikatavoitteen tietylle matkalle, ja tämänkin voi pilkkoa edelleen osiin välitavoitteiksi. Jotta tämä ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, tässä omat tavoitteeni harjoituskaudelle 2020:

1) Puolimaratonin ajasta 10 minuuttia pois. Olen yleensä juossut kaksi pääkisaa vuodessa, joista ensimmäinen on luvassa keväällä (ps. en malta odottaa että saan tossut taas viivalle!). Ensimmäisen kisan tärkein tavoite on nauttia matkasta, ja syksyllä sitten tosissaan tykitetään vauhtia. Näistä kisatapahtumista lisää myöhemmin

2) Sykerajojen määritys. Tämä toteutuukin jo alkukeväästä, sillä olen varannut testin UKK-instituutilta helmikuun alkuun. Vähän jopa jännittää. Olemme mitanneet Artun kanssa sykealueitani matolla, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kuntoni määritetään laktaatteja myöden. Tsau! 

3) Puolikyykyn maksimiin lisää rautaa. Viime syksyn juoksutekniikkaleirillä tehdyt analyysit osoittivat, että pakarani lihaksistossa on pieniä puutteita sekä aktivaatiossa että voimassa. Tämän eteen on tehty siitä asti töitä, ja homma jatkuu tänä vuonna. 

Juoksutekniikkaleirillä tehtiin monipuolinen analyysi juoksuharjoittelun tueksi

4) 3km testijuoksun ennätyksen parantaminen. Onko kellään muulla tendenssiä laittaa kaikki tiskiin ekalla kilometrillä ja kärsiä siitä loppumatka? Aloin tätä varten Artun ehdotuksesta juoksemaan 3 kilometrin matkan kerran kuukaudessa. Olen huomannut tämän auttavan myös jännitykseen ennen kisoja. Ja mikä olisikaan parempaa tällaiselle nörtille? Exceliä tulossa myöhemmin keväällä.

5) Lentävämmät loikat. Tunnen kehittyneeni valtavasti liikkujana näiden juoksuvuosien aikana, mutta räjähtävyys tarvii vielä tekemistä. Edetty matka tuntuu olevan sama riippumatta siitä hypinkö etu- vai takaperin, huolimatta tästä mittavasta 175 cm varresta. Mutta se loppuu nyt! Tavoitteeni on siis mitata kymmenen yhden jalan loikan matka, ja seurata sen pituuden kehitystä. 

Tulen postaamaan päivityksiä näistä tavoitteista vuoden mittaan, joten pysy linjoilla! 

Mitkä haasteet sinä asetat itsellesi vuonna 2020? Oletteko jo ilmoittautuneet juoksutapahtumiin?

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Voimaharjoittelu – Kestävä, Vahva, Nopea! -podcast | Proxima Finland

Toisessa jaksossamme pääsemme voimaharjoittelun maailmaan. Kannattaako kestävyysurhelijan kehittää voimaominaisuuksia vai panostaako pelkästään kestävyyteen? Tässä jaksossa paneudumme myös voimaharjoitteluun liittyviin myytteihin, kuten ”voimaharjoittelu jumittaa”, ”voimaharjoittelu kasvattaa lihaksia ja kestävyysurheilijasta tulee liian painava”. Jakson tutkimustiivistelmät luettavissa tästä.

Isäntinä toimivat Proxima Finlandin fysioterapeutit Arttu ”Tekniikkatohtori” Peltola ja Joel ”Temporeisi” Jokinen. Mukavia kuuntelu hetkiä!

Kestävä, Vahva, Nopea! -podcast on kuunneltavissa SoundCloudissa ja Spotifyssa!

Finlandia maratonin puolikas 14.9

Kävin viime lauantaina juoksemassa Jyväskylässä puolimaratonin.

Laitoin tavoitteeksi 1.55h alle pitäisi kaiken järjen mukaan mennä, mutta aina ei voi kulkea esim päivän kunto pitää olla hyvä. myös sää vaikuttaa paljon Mulla itse suoritukseen.

Lähtö oli klo 15.15

Sää oli hyvä noin 12 astetta lämmintä. lähdin riskillä 1.45h jäniksen perään. Alku kilsa tuntui helpolta sitten pikku hiljaa syke nousi ja nousi menin ekan 5km noin 185 keskisykkeellä.

Mun kunto ei vaan kestänyt tota alle 5.00 min/km vauhtia. Luovutin vauhdin suhteen 5km kohdalla. Lähdin tekemään omaa hyvää suoritusta. Viimeiset 16km mentiin noin 5.20min/km vauhtia.


Eka kierros oli taiteltu, maali aluella sain hyvin kannustusta. Toiselle kierrokselle lähdin hyvillä mielin. Vaikka olin tippunut jäniksen perästä niin silti en hyytynyt pahasti vaan jaksoin juosta hyvin.


Viimeiset 5km alkoi pikku hiljaa tuntumaan, kun pitkälti oli pientä vastatuulta matkassa.

Loppusuora lähestyi, tuttuun tyyliin otin loppukirin. Sain ihanasti kannustusta. Siellä yleisöstä huudettiin Eetu, Eetu, Eetu. Myös sanottiin Eetu nyt sitä loppukiriä. Ihanaa kun sai kannustusta viimeisille metreille. Siitä tulee vielä parempi fiilis ja voi laittaa sitten kaikki peliin tyylillä hyvillä mielin.

Kuva Tommi kastikainen

Maaliin pääsin ajassa 01:53:56 h

Jes pääsin tavoitteeseen, ei voi olla kuin tyytyväinen. Näköjään aina syksyllä kulkee juoksu hienosti.

Tämä oli 35 puolikas Ja ikää on 22v 😉


Juoksun jälkeen pääsin vähän palauttelemaan itseäni, pääsin tutuille saunaan sekä uimaan ❤


Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin. Mä menen aina urheilussa ilon kautta, urheilu on lahja niin kuin elämäkin siksi syytä nauttia joka hetkestä.

Mun piti seuraavaksi osallistua Ensilän puolimaratonille 28.9 mutta se on valitettavasti peruttu. Nyt pitää miettiä missä seuraavaksi kisaan. 🤔

Mukavaa syksyn alkua kaikille 👍’

Tampere maratonin 10km

Tervehdys

Kävin lauantaina 31.8 kisaamassa Tampere maratonin 10km. Laitoin ennen kisaa itselleni selkeät tavoitteet alle 50 min pitäisi päästä. Sää ennusteet lupasi 22 astetta lämmintä tiesin jo etukäteen että ei tule mikään helppo kisa olemaan.

Ennen kisaa näin yllättävän paljon somettuja mikä aina mahtavaa, ehkä hienoin asia tässä harrastuksessa.

Tässä kuvassa Proxima Finland yrityksen henkilökuntaa. Mitkä kannusti minua hienosti ❤



Kuva Antti Saarimaa


Kisa lähti mulla liikkeelle hienosti, ehkä kuitenkin turhan kovaa eka kilometri meni 4.19 min/km. 😁

Kuten kuvista näkyy ilolla mennään, 😁😅 pääsi rääkkäämään taas itseäni.




Sykkeet nousi pilviin heti alussa johonkin 190, keli oli liian kuuma se nosti sykettä kivasti. En oikeastaan kauheasti jaksanut seurata kelloa kun tiesin että mitään huippu juoksua en tee.

Kutenkin hienosti jaksoin edetä vaikka välillä tuntui että voisin kävellä. Kun mennään aikalailla maksimilla niin ei se mitään helppoa ole. 4km ennen maalia kuulin kun yksi tyttö hengittää kovaa ja lähestyy minua. Sanoin sille että ohi vaan kun näyttää hyvin kulkevan. Päästin sen ohi kiitti mua maalissa kannustuksesta. 3km ennen maalia itsekin aloin pikku hiljaa kiristämään vauhtia mitä virtaa oli vielä vähän jäljellä. mentiin noin 193 sykkeellä.

Maalisuoralla laitoin kaikki peliin, loppukiri ei ollut mikään kauhean kova mutta silti kukaan ei siinä vaiheessa pystytynyt vastaamaan minulle.



Maalin pääsin ajalla 50min 15 sek en siis ihan päässyt tavoitteeeseen, niin paljon kuumasta kelistä on haittaa minulle. Ei aina voi onnistua, Eikä pysty onnistumaan. Kuitenkin oon tyytyväinen kun pääsin maaliin saakka. Aina se on lottovoitto jos pääsee maaliin saakka. Ajasta välittämättä. Kun maaliin pääsin makasin maassa varmaan 2min otti sen verran koville. Kisan keskisyke 189 ja max syke 204



Pääsin testaamaan kylmä hoitoa juoksun jälkeen. Mukavalta se tuntui.

Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta, tykkäsin reitistä oli sekä asfalttia sekä hiekkatietä. Tasainen reitti, suosittelen ehdottomasti kaikkia tulemaan Tampere maratonille ensi vuonna. 👍



Seuraava kisa minulla on 14.9 Finlandia maratonin puolikas Jyväskylässä sinne laitan tavoitteeksi alle 1.55h. Siitä tulee tänne blogiin myös päivitys miten itse kisa meni.

Kiva kun jos jaksoit lukea mun kisa päivityksen. Toivon teille kaikille treenin iloa ja tsemppiä kaikille kisoihin jos semmoisia on 😊

Myös mua voi Seurata instagramissa nimellä @eetuolavi

Juoksijan parhaat palat

Tervehdys ystävä! Tällä kertaa parhaissa paloissa ei olekaan kyse piinkovista pohkeista tai hallitusti käytetyistä vatsapalikoista vaan ruoasta. Aamiainen on päiväni paras hetki (lounaaseen asti), joten laitetaan lähestyvän viikonlopun kunniaksi jakoon muutaman keittiömme vakiokalustoon kuuluva tärppi. Nämä toki sopivat myös päivän muille ‘paloille’, ja ideoita kannattaa vapaasti muokata oman makuhermonsa mukaiseksi.

Smoothie

Sanoiko joku nopeaa ja helppoa? Blenderissä suratettava setti on loistava tapa hyödyntää jo hieman nahistuneita hedelmiä tai piilottaa arkiruokaan lisää vihreää. Kiireisinä aamuina teen tämän valmiiksi kotona ja hörpin sen ensimmäisten sähköpostien ohessa työpöydän ääressä. Kuntoiluun keskittyvä kirjallisuus on pullollaan erilaisia valmiita reseptejä, mutta yleensä heitän kannuun jäisiä marjoja, banaanin, nestettä (tällä hetkellä menossa Alpron Cashew) sekä jotain vähän tuhdimpaa kuten proteiinijauhetta (Soy Isolate Vanilla toimii) ja pähkinävoita. Hieman vihreämpään versioon kolahtaa loistavasti pinaatti, omena/pakastettu mango sekä inkivääri. Jos haluat juomasta epämääräisen ruskean, voi kummankin vaihtoehdon myös yhdistää. Smoothie on myös loistava ratkaisu, jos intervallien kiskomisen jäljiltä varsinainen ruoka ei vielä ihan uppoa mutta haluat potkaista palautumisen käyntiin.

Puuro

Ihmiset jotka eivät pidä puurosta ovat väärässä. Arkisin hiutaleet tulevat mikron kautta, mutta mikäli aikaa riittää suosin ehdottomasti valmistusta liedellä ja muuhun kuin veteen. Jos haluat todellisen joulun kulhossa, lisää sekaan haarukalla muusattu banaani, kanelia sekä kardemummaa. Ja saanko kertoa teille päällysteiden ihmeestä? Annoksen kruunuksi sopivat esimerkiksi marjat, siemenet, pähkinät tai Alpron Go on/jugurtti. Pähkinävoisilmä on loistava lisä joko ehdasta tavarasta tai vaihtoehtoisesti PB2:sta (pulveroitu versio, johon lisätään vettä halutun koostumuksen saavuttamiseksi). Reilussa kaurapuuroannoksessa on jo itsessään kohtuullisesti proteiinia, mutta tähänkin voi halutessaan lisätä jauhetta kauhallisen. Suklaanhimoiselle taas toimii kaakaojauhe ja pieni loraus siirappia. Tämä on kova myös pitkän pk-lenkin jälkeen.

Toisten annokset näyttää taiteelta, toisten arjelta

Scramble

Jos en kuitenkaan saanut puurokielteisyyttäsi lauhtumaan niin tässä on pitkien viikonloppuaamujen klassikko, jolla nälkä pysyy loitolla pitkään. Tarvitset pohjaksi haarukalla murskattua tofua, joka saa kaverikseen pannulle kurkumaa, chiliä ja pippuria. Munaisuutta annokseen tuo musta suola, eli Kala namak, joka kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa pinnalle. Lisukkeiksi laitan yleensä sipulia, kirsikkatomaatteja sekä pinaattia ja koostumusta voi halutessaan boostata jollain juuston kaltaisella, viimeksi mukaan raastettiin muutama Valion Oddlygood viipale. Lopuksi juoksijalle rakkaat lisähiilarit saat lisäämällä höyryävän setin vierelle pari siivua leipää. 

Ennen
Voila!

Ihanaa viikonloppua kaikille (juoksusää +20 ja raikasta sadetta)!

Lonkat lomalla

Tervehdys juuri sinulle! Huomisen Juoksusää on vaihtanut vapaalle. Tänä kesänä vietän pitkästä aikaa kolme viikkoa henkisellä riippumatolla maaten. Fyysinen aktivisuus on sen sijaan jatkunut entiseen malliin, ja tätä kirjoittaessani hiukset tuoksuvat edelleen kloorilta päivän maauimalareissun jäljiltä. Kesää kohti onkin menty tällä kertaa kuntoutellen, sillä viimeisessä postauksessa kertomastani HCR:stä kertyi jälkipyykkiä enemmän kuin nelihenkiselle lapsiperheelle.  

Lokalahden parasta antia – Kuva Miika Fadjukov

Kisan jälkeisenä sunnuntaina suuntasimme lääkäriin jonka kautta sain lähetteen sekä röntgeniin että magneettiin (onneksi on vakuutukset kunnossa, huh). Jalka oli edelleen sen verran tuskainen, ettei rasitusmurtumakaan ollut pois laskuista. Onnekseni tältä kuitenkin vältyttiin ja lopullinen diagnoosi oli muutama ärtynyt jänne, sekä runsas nesteenkertymä lonkan nivelpussissa. Lausunnossa myös mainittiin lihaksistoni olevan sopusuhtainen (otin tämän kehuna, kaikki voitot lasketaan). Lähdin siis klinikalta yhtä kortisonipiikkiä rikkaampana ja käskyllä liikkua keppien varassa vain pakollisen määrän. 

And here were are. Jos olette koskaan miettineet, miten voisi kasvattaa motivaatiota juoksemiseen niin voin kertoa että mikään ei indusoi intoa yhtä hyvin kuin pakotettu tauko. Kesäkuu menikin toisten lenkkeilijöiden perään huokaillen (pahoittelen jos joku kanssa-liikkuja on säikähtänyt). Useimmiten liike on kuitenkin paras lääke, ja juoksulle löytyy onneksi vaihtoehtoja. Alkukesästä soljettiin hikeä pyörän päällä jalan liikeradan helpottuessa kilometri kerrallaan ja loput lenkit menivät vaparitekniikkaa hioten altaalla. Tämän lisäksi kalenteria pystyi täyttämään voimaharjoittelulla, ja heinäkuun käynnistyessä yhden jalan maastoveto ei näyttänytkään enää Bambin ensimmäisiltä askeleilta jäällä. Ilokseni liikkeen hallinta on kuulemma nykyään jopa parempi kuin ennen HCR:ää. 

Alkukesään osui työmatka Coloradoon. Kelpasi polkea

Mitä tästä episodista jäi siis käteen? Loukkaantuminen ei tehnytkään minusta uskottavampaa ’urheilijaa’, mutta epäonnistumisissa on aina mahdollisuus oppia jotain uutta, kasvattaa motivaatiota ja tehdä niitä harjoitteita, joille aina sanot raivaavasi tilaa kalenterissasi sitä kuitenkaan tekemättä. Tavoitteenani on nyt alkaa pikkuhiljaa rakentaa juoksutekniikkaa takaisin, vaikka lyhtypylväs kerrallaan, ja syksyllä toivottavasti kirmaan jo entiseen malliin. Syyskuussa onkin luvassa jotain jännittävää, siitä lisää seuraavassa postauksessa! 

Ja lopuksi vielä huomisen juoksusää. Helle hellii edelleen tamperelaisia lenkkeilijöitä (+26°), laittakaa ystävät rohkeasti ne shortsit jalkaan ja muistakaa riittävä nesteytys.     

Esittelyssä Juoksun tuoksu – Viivi

Heippa, olen Viivi 27-vuotias, biotekniikan diplomi-insinööri, tutkija, äiti pikkuihmiselle ja Juku -koiralle. Juoksijaksikin minua voisi kutsua. En toki ole ammattiurheilija, mutta harrastan juoksua intohimoisesti. Juoksuharrastukseni alkoi seitsemän vuotiaana, kun sanoin äidilleni ”Tahdon juosta”. Niinpä hän vei minut yleisurheilu harjoituksiin ja sille tielle jäin 12 vuodeksi. Niiden vuosien jälkeen treenaaminen on jäänyt pysyvästi elämääni eikä minua tarvitse paljoa juoksulenkille houkutella. Oikeastaan jo raikas ulkoilma saa minut miettimään lenkille lähtöä. Siitä siis inspiraationi blogi nimeeni ”Juoksun tuoksu” (nimi ei siis viittaa ”tuoksuun” mikä minusta lähtee lenkin jälkeen niin kuin rakas mieheni nimeä kuvaili).

Ihailen juoksutapahtumien veteraaneja. Sellaisia ikiliikkujia, jotka jolkottelevat muun massan seassa kuin vettä vaan. Siihen minäkin tähtään. Ja että jonakin päivänä voin juosta lapsenlapseni kanssa samassa tapahtumassa ja maalissa, jalat ihan muussina, lyödä hänen kanssaan yläfemmat. Jos tämä joskus tapahtuu, tiedän tehneeni jotain oikein. Pidän kyllä kaikenlaisista urheilutapahtumista, mutta onhan se juokseminen vaan itselle se oma juttu. Maratoneja on takanani kolme (PB 3.27.40) ja neljäs on tietenkin suunnitteilla. Tästä neljännestä maratonista ja siihen valmistautumisesta tulette varmasti täällä vielä kuulemaan. Ennen en ole suuremmin valmistautunut maratoneihin, kunhan olen juossut, mutta tällä kertaa tilanne on uusi…

Synnytin esikoisemme 4kk sitten. Siksipä vielä metsästän omaa juoksukuntoani, vaikka ihan hyvällä mallilla jo ollaan! Peruskuntoni on kohonnut hyvin, mutta kun olen lisännyt vauhdikkaampia lenkkejä viikkooni, olen huomannut vauhtikestävyyteni olevan vielä hakusessa. Työstän tietenkin kuntoani sinnikkäästi. Kokemuksesta tiedän sen tuottavan lopulta tulosta, mutta yritän samalla olla anteeksiantavainen itselleni. Kehittyminen ja palautuminen harjoituksista vaativat unta. Unta en kuitenkaan saa tarpeeksi niinä öinä, jolloin ihana pikku enkelini muuttuu rääkyväksi palosireeniksi. Silloin päivä otetaan rennommin.

Tällä hetkellä suurimman osan juoksukilometreistäni saavutan vaunulenkeillämme toisen nukkuessa tyytyväisesti liikkuvissa rattaissa. Keskimäärin juoksen 50-60 km viikossa. Tarkoitus on lisätä viikkoon kilometrejä pikkuhiljaa. Yritän käydä kerran viikossa yksin, ilman pikku kannustajaani, treenailemassa salilla. Salilla jätän vatsarutistukset suosiolla vähän myöhemmälle (koska vatsalihasten erkauma, mutta tästä lisää piakkoin). Lisäksi olen käynyt kerran viikossa pilateksessä, mikä on ollut hyvää tukiharjoittelua palautuvalle kropalle.

Se taustoistani ja tuoksuistani. Kuulemiin ja pistetään haisemaan!

Juoksun tuoksu – Viivi

Ennätyksiä ja ambulansseja – HCR 2019 Kisaraportti

Kaksituhatta keltaisen lähtöryhmän juoksijaa on motattu starttialueelle. Solmin kengät vielä kerran ja kertaan mantraa mielessäni kuin parempikin Arya Stark: Muista hengittää, älä lähde liian kovaa liikkeelle, käytä käsiä, muista juoda riittävästi, nauti matkasta. Tapahtuman juontaja esittelee lähtöryhmässämme olevan HCR:n vanhimman juoksijan ja taputamme iloisesti tervehtivälle yli 80-vuotiaalle. Jos saan itse kengät viivalle vielä tuossa iässä, olen tehnyt monta asiaa oikein. Loputtomalta tuntuva vartin odotus vaihtuu lähtölaskennaksi, käynnistän kellon ja valumme aplodien saattamina kohti lähtöporttia kuin lauma uusiseelantilaisia lampaita. 

Ensimmäisillä kilometreillä voi hävitä enemmän kuin voittaa, muistutan itseäni ja himmailen tahtia saapuessamme reitin ensimmäiselle juomapisteelle. Sää on tehnyt jälleen ns. HCR:t ja lämpötila heilahti viikossa kymmenen astetta lämpimämmäksi. Nappaan mukillisen urheilujuomaa ja mukillisen vettä. Molemmista kulaus ja kaadan loput vedestä pääni päälle. Ohitamme ensimmäisen kävelijän seitsemän kilometrin kohdalla. Oikea jalka alkaa uhkaavasti ilmoitella itsestään. 

Palataan hetkeksi aikaan ennen starttia. Olin lähtenyt lämmittelemään puoli tuntia ennen oman lähtöni ryhmittymistä hölkkäilemällä poispäin tupatäydestä urheilupuistosta ja pysähdyin avaamaan jalkoja stadionin taakse. Oikeassa jalassa tuntui pieni kivunomainen tunne jalan ollessa heilautettuna ääriasennossa taakse. Minulla on ärtynyt vasemmasta jalasta sama paikka ennenkin, joten en ollut asiasta liian huolissani ja keskityin valmistautumaan lähtöön. Eihän jalka nyt mahdottomasti voi yhdestä puolimaratonista kipeytyä. 

Jännittyneitä tunnelmia lähtöalueelta

Kuuluisia viimeisiä sanoja, eikö? Olin koko kevään harjoitellut juoksijan pään kestävyyttä, joka tuntuu loppuvan minulta ennen jalkoja, ja luvannut itselleni, että en ala kävellä, vaikka aseella uhattaisiin. Ohittaessamme 10 km merkkitaulun kello näytti tuntia ja kahta minuuttia, joka oli alle kahden tunnin tavoitteeseeni nähden aivan aikataulussa ja nyt oli aika alkaa kasvattaa pikkuhiljaa vauhtia ja tempaista raivoisa loppukiri viimeiselle 5 kilometrille. Vasemman jalan kipu kuitenkin yltyi yltymistään ja tiesin että spurtti jäisi haaveeksi, mutta en aikonut luovuttaa. 

Kello värähteli tasaiseen tahtiin lisääntyneistä kilometreistä jalan säryn kasvaessa. Purin hammasta yhteen ja laitoin jalkaa toisen eteen ihmisten alkaessa ohitella takaa. Tahti oli siis alkanut hidastua askelluksen huonontumisen myötä ja 17 kilometrin kohdalla huomasin, että eteneminen muistuttaa enemmän ontumista kuin juoksua. Vaihdoin muutaman ärräpään saattelemana kävelyyn, ehkä tämä helpottaisi ja saisin vielä nykäistyä loppukirin. 

Kun ihmiset kohtaavat juoksutapahtumissa kävelijöitä, tuntuu automaattinen oletus olevan, että voimat ja kunto on loppunut kesken. Saan kannustuksia ohi meneviltä ihmiseltä ja satunnaisilta seuraajilta, jonka innoittamina yritän juoksua uudestaan. Jo ensimmäinen askel sattuu aivan järkyttävästi, ja jatkan Aku Ankan elkein etenemistä kohti maalia. Kilometrin vaappumisen jälkeen bongaan kannustamaan tulleen mieheni katsojien joukosta. Hänen käskynsä on lopulta se joka saa minut pois reitiltä. Viimeiseen kolmeen kilometriin tulisi menemään yhtä kauan kuin ensimmäiseen 17. Ilmeisesti liikkumiseni näyttää sen verran haastavalta, että paikalla olleet ensihoitajat kehoittavat minua ambulanssiin odottamaan siksi aikaa, että mieheni hakee auton lähemmäs. Saan jalkaani kylmäpussin, minut ilmoitetaan virallisesti keskeyttäneeksi, ja rupattelemme niitä näitä maatessani paareilla. Ilmeisesti yllättävien helteiden takia en ole ainoa, joka on jättänyt leikin kesken ja taphtuman vetonaula eli Iivo Niskanen ei saanut eksymisensä takia virallista suoritusaikaa. 

Vähän erilainen aurinkosuoja

Ambulanssista lähtiessäni en pysty ottamaan enää askeltaan jalan muljahdellessa kivuliaasti ja minut kannetaan lopulta juhlallisin menoin pyörätuolissa portaita ylös kohti Finalandia-talolle parkkeerattua autoamme. Ajaessamme takaisin Tampereelle olo on harmistunut ja hieman epäuskoinen: Mitä jalalle on tapahtunut? En ole tuntenut rasituksesta johtuvia oireita koko keväänä, ja juoksukunto olisi riittänyt maaliin asti. Tästä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, sinnikäs harjoittelu on tuottanut tulosta ja ennätys oli näpeissä. 

Tällä kertaa HCR tuliaisina paita ja ystävälliseltä naapurilta lainatut sauvat

Särky ei ole helpottanut seuraavakaan päivänä ja lähdemme lääkäriin. Tähän jälkipyykkiin palataan tarkemmin seuraavassa postauksessa. Lopuksi vielä onnittelut kaikille maaliin selvinneille. Jos ruudun takana on muita joille jäi valtava nälkä parempaan suoritukseen niin älkää huoliko. Sillä onhan huomennakin juoksusää (+17° harkitkaa jotain sateenkestävää), tervetuloa seuraamaan matkaani toipumisen kautta kohti seuraavaa kisaa!