Avainsana juostaanyhdessä

Tampere parkrun 1.2.2020

Hei ystävät ja tervetuloa helmikuun puolelle! Halusin jakaa teille kokemukseni Tampereen park runilta viime lauantailta. Näitä viiden kilometrin ilmaisia tapahtumia on tarjolla maailmalla jo lähes 250 erilaista, ja Tampereen tapahtumalle tuli tällä viikolla plakkariin 120 kertaa. Tapahtuma on täysin vapaaehtoisvetoinen, ja kaiken tasoiset juoksijat ovat tervetulleita. Itselläni viime lauantaina näytti tältä:

Tampereen startti on joka viikko klo 09:30 Ratinanrannasta. Olin laittanut kellon herättämään hyvissä ajoin, mutta nousin innostuksesta jo tuntia ennen kellon soittoa, söin puuron (jos kaipaat vinkkejä juoksijan aamiaiseen, niin niitä löytyy täältäja vaihdoin kamat lähteäkseni ulos lämmittelemään kroppaa. Olimme nimittäin sopineet, että intervallitreenin sijaan kokeilisin maksimivauhtia tapahtumassa (haluan kuitenkin painottaa, että kyseessä ei ole kilpailu ja että jokainen saa suorittaa tapahtuman omaan tahtiinsa). Lähdin siis rauhallisesti hölkkäilemään kohti rantaa, ja tein 20 minuutin jälkeen vielä erilaisia avaavia tekniikkadrillejä. Saavuin lähtöpaikalle lopulta noin 10 minuuttia ennen starttia. 

Park run on tapahtumana todella helposti lähestyttävä, sillä yksittäisille viikoille ei tarvitse erikseen ilmoittautua, ja järjestäjät ottavat uudet juoksijat todella hyvin vastaan. Rekisteröinti tapahtuu netin kautta, josta saat itsellesi viivakoodin. Tämän on virallisen ajan saamiseksi tärkeää olla mukana, mutta se kulkee kätevästi esimerkiksi juoksutakin taskussa. Merkkiä ei siis tarvitse kiinnittää näkyville. Virallisen ajan saa maaliviivalla järjestäjän antamalla poletilla, joka skannataan viivakoodin lisäksi tuloksen kirjautumiseksi. Tämä kaikki kerrottiin uusille juoksijoille tapahtuman alussa, jonka jälkeen meidät lähetettiin matkaan.

Ryhmän kärkijoukko ampaisi matkaan kuin tykin suusta. Olen joskus erehtynyt lähtemään samalla vauhdilla, jolloin loppumatka muuttuu hyvin äkkiä kärsimysten tieksi. Olin päättänyt antaa kärkijoukon mennä, ja keskittyä omaan suoritukseeni. Juoksin siis hieman kisavauhtiani nopeamaa tahtia, ja tavoitteeni oli suorittaa matkan toinen puolikas kiihtyvällä tahdilla. Tampereen park run on siis 2,5 km:n matka, jonka jälkeen tehdään U-käännös ja seurataan samaa reittiä takaisin. 

Nopeimmat juoksijat alkoivat tulla meitä vastaan. Vauhtini oli tuntunut koko matkan juuri sopivalta: rennon kovaa, mutta vielä isompi vaihde varastossa. Nähdessäni kääntömerkkinä toimivan oranssin tötsän, lisäsin kierroksia ja annoin mennä. Kroppa antoi tuntua väsyneeltä, mutta olin päättänyt, että en hidasta. Vastaantulevien juoksijoiden kannustaessa painoimme koti maaliviivaa, jonka luona järjestäjät hurrasivat jokaiselle maalintulevalle. Lopullinen aikani oli 28:11, ja toinen puolikas oli nopeampi kuin ensimmäinen. Jes! Juoksijan vauhtilaskurin mukaan keskinopeuteni olisi siis 05:38, joka riittäisi mainosti puolimaratonin suoritukseen alta kahden tunnin. Tähänkin koneeseen on siis vihdoin saatu vähän vauhtia, hurraa!

Ainakin sykkeen puolesta vedettiin täysiä. Park run alkaa 30min kohdalta

Tapahtuman jälkeen osallistujien on mahdollista kokoontua läheiseen kahvila Sannaan, jossa itsekin nappasin mehulasillisen ennen kotiin hölkkäämistä. Ilmoittauduin siltä istumalta myös vapaaehtoiseksi ensi viikon lenkkiin. Toivottavasti moni teistä tulee siis testaamaan matkaa! Tänään jalat tuntuva yllättävänkin hyvältä, joten ehkä vielä parempi suoritus on näköpiirissä? 

Suosittelen lämpimästi park run tapahtumia kaiken tasoisille juoksijoille (keskimääräinen suoritusaika Tampereella on 34 min), ja tulen varmasti itsekin osallistumaan uudestaan. Saatan jopa korvata 3 km:n testijuoksutavoitteeni tällä matkalla, sillä jonkun toisen kellottama matka on paljon parempi vertailukohta kisasuoritukseen. Ja tärkeimpänä siinä pääsee tutustumaan uusiin mukaviin juoksijoihin (ja keräämään pokemon henkisesti pisteitä haasteisiin)!  

Jos sinua kiinnostavat ilmaiset yhteislenkit juoksutekniika.com porukalla niin laita meidän facebook-ryhmä seurantaan! Ja toivottavasti nähdään joskus park runilla! Hyvää alkavaa viikkoa!

Fiilikset juoksutekniikkaleiriltä

Osallistuin juoksutekniikkaleirille ja asia tuli puheeksi useamman tutun kanssa. Hämmentyneenä sekä vähän huvittuneena sain parille heistä selittää, että miksi juoksua harjoitellaan. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Heidän ajatusmalli oli, että siitä vain kengät jalkaan, kello käteen ja ulos juoksemaan. Askel toisen eteen ja toistoa, toistoa. Toki ymmärrän tätä ajatusmallia. Onhan juoksua pohjimmiltaan yksinkertaista harjoitella (verrattuna esimerkiksi surffaamiseen), mutta jos tavoitteena on kehittyä, harjoitteluun kuuluu paljon muutakin. Kuten minkä tahansa muun lajin kanssa.

Itse hain tukea harjoitteluuni Proximan järjestämältä Juoksutekniikkaleiriltä monesta syystä, mutta erityisesti toivoin saavani työkaluja kehittämään omia heikkouksiani. Leiri sisälsi testejä, teoriaa ja tekniikkaharjoitteita. Ennakkotehtävänä oli kuvata omaa juoksua, josta saimme palautteena kaksi tärkeintä parantamiskohdetta. Videon ja testien ansiosta minulle oleellisimmaksi kehittämiskohteeksi ilmeni pakaran ja lonkan liikkuvuuden sekä voiman parantaminen. Tavoitteena on pidentää juoksuaskeleen työntöosuutta. Fiilikset tästä ovat oikein positiiviset. Tiedän mitä lähteä kehittämään ja miten.

Ilmeestä näkee, että testit vaativat vähän keskittymistä.

Keskivartalon hallinnan testeissä tuli ilmi, ettei kehoni ole vieläkään ehtinyt palautua täysin raskaudesta ja synnytyksestä. Huoh. Turhauttavaa. Kieltämättä omat odotukseni olivat korkeammalla verrattuna mitä testeissä tuli ilmi. Mieli ja kroppa eivät aina mene käsi kädessä. Testien ansiosta päätinkin ottaa yhteyttä äitiysfysioterapeuttiin. Olen tähän mennessä yrittänyt itse edesauttaa palautumistani parhaani mukaan, mutta selkeästi tarvitsen lisäksi tukea asiantuntijalta.

Tekniikkaharjoitteita teimme vain kaksi ja silti suunnistin kotiin kroppa väsyneenä. Eipä sinänsä ihme. Jos harjoitteet tehdään omaa mukavuus aluetta haastaen tai liikesarjat ovat uusia, ei tarvita määrällisesti montaa toistoa riittävän tehokkaaseen treeniin.

Hyvien harjoitusten ja testien lisäksi leirien hienous piilee porukassa. Arkena tulee juostua paljon itsekseen, joten on mukavaa vaihtelua tehdä sitä mistä tykkää saman henkisten ihmisten kanssa. Lisäksi, itsekseen on psyykkisesti haastavampaa mennä harjoituksissa mukavuus alueen ulkopuolelle. Porukassa koneen vaihteistoon rakentuu automaattisesti uusi vaihde, mikä johtuu varmastikin siitä tutusta termistä kuin ”ryhmäpaine”. Tuli mistä tuli, nautin siitä vaihtelusta ja innostuksesta minkä muut aiheuttavat läsnäolollaan.

Kiitos vielä Proxima ja muut leiriläiset!