Avainsana treeniblogi

Lonkat lomalla

Tervehdys juuri sinulle! Huomisen Juoksusää on vaihtanut vapaalle. Tänä kesänä vietän pitkästä aikaa kolme viikkoa henkisellä riippumatolla maaten. Fyysinen aktivisuus on sen sijaan jatkunut entiseen malliin, ja tätä kirjoittaessani hiukset tuoksuvat edelleen kloorilta päivän maauimalareissun jäljiltä. Kesää kohti onkin menty tällä kertaa kuntoutellen, sillä viimeisessä postauksessa kertomastani HCR:stä kertyi jälkipyykkiä enemmän kuin nelihenkiselle lapsiperheelle.  

Lokalahden parasta antia – Kuva Miika Fadjukov

Kisan jälkeisenä sunnuntaina suuntasimme lääkäriin jonka kautta sain lähetteen sekä röntgeniin että magneettiin (onneksi on vakuutukset kunnossa, huh). Jalka oli edelleen sen verran tuskainen, ettei rasitusmurtumakaan ollut pois laskuista. Onnekseni tältä kuitenkin vältyttiin ja lopullinen diagnoosi oli muutama ärtynyt jänne, sekä runsas nesteenkertymä lonkan nivelpussissa. Lausunnossa myös mainittiin lihaksistoni olevan sopusuhtainen (otin tämän kehuna, kaikki voitot lasketaan). Lähdin siis klinikalta yhtä kortisonipiikkiä rikkaampana ja käskyllä liikkua keppien varassa vain pakollisen määrän. 

And here were are. Jos olette koskaan miettineet, miten voisi kasvattaa motivaatiota juoksemiseen niin voin kertoa että mikään ei indusoi intoa yhtä hyvin kuin pakotettu tauko. Kesäkuu menikin toisten lenkkeilijöiden perään huokaillen (pahoittelen jos joku kanssa-liikkuja on säikähtänyt). Useimmiten liike on kuitenkin paras lääke, ja juoksulle löytyy onneksi vaihtoehtoja. Alkukesästä soljettiin hikeä pyörän päällä jalan liikeradan helpottuessa kilometri kerrallaan ja loput lenkit menivät vaparitekniikkaa hioten altaalla. Tämän lisäksi kalenteria pystyi täyttämään voimaharjoittelulla, ja heinäkuun käynnistyessä yhden jalan maastoveto ei näyttänytkään enää Bambin ensimmäisiltä askeleilta jäällä. Ilokseni liikkeen hallinta on kuulemma nykyään jopa parempi kuin ennen HCR:ää. 

Alkukesään osui työmatka Coloradoon. Kelpasi polkea

Mitä tästä episodista jäi siis käteen? Loukkaantuminen ei tehnytkään minusta uskottavampaa ’urheilijaa’, mutta epäonnistumisissa on aina mahdollisuus oppia jotain uutta, kasvattaa motivaatiota ja tehdä niitä harjoitteita, joille aina sanot raivaavasi tilaa kalenterissasi sitä kuitenkaan tekemättä. Tavoitteenani on nyt alkaa pikkuhiljaa rakentaa juoksutekniikkaa takaisin, vaikka lyhtypylväs kerrallaan, ja syksyllä toivottavasti kirmaan jo entiseen malliin. Syyskuussa onkin luvassa jotain jännittävää, siitä lisää seuraavassa postauksessa! 

Ja lopuksi vielä huomisen juoksusää. Helle hellii edelleen tamperelaisia lenkkeilijöitä (+26°), laittakaa ystävät rohkeasti ne shortsit jalkaan ja muistakaa riittävä nesteytys.     

Teisko Triathlon 2019

6.7 sunnuntaina kisattiin Teisko Triathlonin kutsuvierailu kilpailussa 🏊‍♂️🚴‍♂️🏃‍♂️Tässä oli pikku kisa tauko se teki hyvää. Ennätys sieltä jälleen tuli 😍 Hyvillä mielin lähdin kisaan kun olin tossa keskiviikkona tehnyt triathloni treenin 500m,20km,5km kaikki lajit silloin kulki mainiosti.

teisko-triathlon-polar

Ennen kisan alkua vähän tein alku verrytelyitä. Ja valmistauduin kisaan.

teisko-triathlon-valmistautuminen

Kisa lähti klo 14.00 käyntiin 800m uinnilla🏊‍♂️ oman kellon mukaan meni 17.07 min 2:08 min/100m.

Uinti lähti mainiosti liikkeelle menin semmoista omaa kovaa vauhtia. Kun ui kovaa niin vaaran tekijät kasvaa sain muutan kerran vettä suuhun vähän piti hiljentää vauhtia. Noin 350m kohdalla en nähnyt pojua päätin seurata muita. Lopussa sattui pieni moka Meinasin mennä pojua väärältä puolelta siitä olisi tullut DNF mutta onneksi lopulta huomasin ajoissa mokani ja kiersin pojun oikeelta puolelta. Liikaa uin enkä katsonut eteen päin, muuten uinti osuus oli vahvaa tekemistä. Sain uinti osuudella paljon porukkaa kiinni, olisin pystynyt vähän vielä kiristämään vauhtia. Uinnin keskisyke 164 Jos vielä opettelisi tekniikan niin uskoisin että voisin olla jopa uinnin kärki päätä. Varmaan jäin 5min kärjelle. Kova taso tässä kisassa Suomen huippuja triahlonisteja oli mukana kisassa.

Uinnissa sija oli 25/95 urheilijasta.

teisko-triathlon-lähtö

teisko-triathlon-uinti

Pyöräily 25km 🚴‍♂️ 47:06 31.8km/h

Lähdin pyöräilyyn kanssa kovaa liikkeelle nyt ei säästelty lähes yhtään, Alussa oli vähän niska kipeenä varmaan johtui siitä kun uinnissa otin happea vaan toiselta puolelta. 12.5km mentiin pienessä vastatuulessa, puolen välin jälkeen tuli onneksi myötätuuli ja pyörä alkoi kulkemaan. Sain muutaman pyöräilijän kiinni ja onnistuin jättämään pitkälle että ei saanut enään kiinni. Olin yllättynyt kuinka paljon pyöräilijöitä tuli vastaan. Näköjään selkeästi uinti on mun vahvin laji triathlonissa. Pyöräily mentiin 178 keskisykkeellä.

teisko-triathlon-juoksu

Juoksu 7km 🏃‍♂️ 36:43 5:14min/km

Juoksu osuus oli ihan taistelua, jalat olivat ihan tukossa mutta tällä kertaa en luovuttanut vaan taistelin kuin mies, nousua 7km reitillä 130m 😬😯 kolme kertaa kierrettiin 2.33km lenkki jokaisella kierroksella oli semmoinen kiva mäki.

Viime vuonna mäkin kävelin sitä mäkeä mutta tänä vuonna en antanut periksi. Juoksun keskisyke 178 sää nosti vähän sykettä.Juoksu sää ei suosinut minua mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla sitten 😁

Noin 300m ennen maalia yksi some tuttu huusi nyt Eetu sitä loppukiriä mähän sen jälleen otin 😜 vauhti kipusi sinne 2:38min/km Maalissa sitten maksin hetken ja olin ihan puhki 😂

teisko-triathlon-loppukiri

teisko-tirathlon-aika

Maalin pääsin ajalla 01:44:51

Mikä on mun ennätys tällä reitillä 3v jälkeen vihdoin ja viimein tein sen mitä tavoittelin mutta helpolla se ei tullut 😅Peräti noin 6min lähti viime vuoden ajasta enkasta 4min 💪💪 jes ei voi olla kuin tyytyväinen 😍

teisko-triathlon-maali

Kiitos järjestäjille tapahtumasta Ehkä ensi vuonna uudestaan 🙂 nyt 14.7 su jatketaan Kangalan triathlonin parissa 🏊‍♂️🚴‍♂️🏃‍♂️💪 siitäkin tulossa aikamoinen koitos kun on lyhyt matka niin pitää jaksaa painaa kovaa 😁

Esittelyssä Huomisen Juoksusää

Kaikesta internetin tietotulvasta olet avannut juuri minun blogini ja olet vieläpä todennäköisesti ensimmäisiä lukijoita. Lämmin kiitos siitä ja tervetuloa! Huomisen Juoksusää tarjoaa kokemuksien siivittämää pohdintaa Tamperelaiselta tohtoriopiskelijalta, joka on päättänyt tehdä itsestään kestävyysurheilijan aikuisiällä. Rakastan liikuntaa ja olen läpi nuoruuteni aina harrastanut jotain, mutta lajit vaihtuivat tiuhaan tahtiin: Tanssiuran muistettavin hetki oli biljardipallon rooli Pinokkio-kuvaelmassa, ringetestä jäi käteen rangaistus aluerikkomuksesta ja käsipallosta osaan vieläkin muutamat syöttökuviot. Juoksu tuli kunnolla kuvioihin vasta 2016, mutta laji on kolahtanut senkin edestä. Hassua sinänsä, koska päädyin harrastuksen pariin vahingossa – tai oikeastaan arpaonnella. 

Olen ollut Artun valmennettavana Proxima Finlandin avajaisista asti. Olen niitä ihmisiä, jotka kuuntelevat työmatkalla urheiluun keskittyviä podcasteja ja joiden vaatekaapissa on kymmenet trikoot, mutta vain yksi kauluspaita. Näin ollen avajaisten esitteen lista luentoja ja putkirullausta kuulostivat mahtavalta tavalta viettää lauantainen aamupäivä. Näissä avajaisissa jaettiin parhaasta yleisökysymyksestä palkinnoksi ilmainen kuntotarkastus, jonka riemukseni voitin. 

Lähdin tähän fysioterapeutin tapaamiseen vakuuttuneena omasta kunnostani. Olinhan käynyt salilla ahkerasti jo useamman vuoden. Kaikki hyvännäköiset ihmiset Instassa ja Youtubessa tekivät samoja liikkeitä kuin minä, söin parsakaalia ja kävin joskus tekemässä myös sitä vihattua ’cardiota’. Tietysti aamuisin ja tyhjällä mahalla. Niinhän se piti tehdä. 

Kuntotsekki koostui useista liikkeistä, joista mieleenpainuvin oli punnertaminen. Suhteessa siihen, että kävin tekemässä penkkiä kerran viikossa en saanutkaan yhtä monta puhdasta toistoa, kun olin kuvitellut. Lihaskuntoa kyllä löytyi, mutta hallinnassa oli vajausta ja huomasin kuinka monotonisesti olin harjoittelut. Puhuimme tapaamisessa myös tavoitteista sekä liikunnan monipuolistamisesta, ja keskusteluun tuli nopeasti juoksu sekä utopistisella Bucket listillä roikkunut puolimaraton. 

Tunnelmia HCR:ltä 2018

Lähdin siltä istumalta Artun valmennettavaksi ja sillä tiellä olen edelleen. Aluksi pähkähullulta tuntuneita puolikkaita on nyt takana kolme ja voin rehellisesti sanoa olevani elämäni kunnossa ja innoissani uusista tavoitteista, niistä lisää toisessa postauksessa.

Huomisen Juoksusää on siis kertomus matkastani tylsistyneestä crosstrainerin veivaajasta juoksijaksi.

Täällä jaetaan harjoittelun kirjaimellisia ylä- ja alamäkiä ja jahdataan kiireisen arjen keskellä tavoitetta saada 21km mittariin alle kahden tunnin. Ennen kaikkea tämä blogi on osoitus siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada kengät lähtöviivalle. Ja kuten Proximan Juoksukoulu on osoittanut, jos vain varustaudut oikein, on huomenna aina juoksusää (keskiviikkona +16°, shortsit voinee toistaiseksi palauttaa kaappiin). 

Kiitos kun lähdit mukaan seuraamaan!

Tästä se lähtee

Moikka!

Olen Eetu Hirvonen 22v Tampereelta. Oon innokas kestävyysurheilun harrastaja. Harrastukseeni kuuluvat uinti, pyöräily ja juoksu. Käyn aktiivisesti haastamassa itseäni kisoissa, mikä tuo mulle motivaatiota harjoitteluun. Teen Facebookin ja Instagramiin aktiivisesti urheilu päivityksiä. Myös yritän tuoda suomalaiseen urheiluun vähän enemmän positiivista asennetta. Tykkään kannustaa muitakin kuin itseäni.

Tervetuloa seuraamaan mun blogia. Päänsääntöisesti teen tänne näitä urheilu päivityksiä. Yritän minimissään päivittää tänne noin 1 – 2 kuukaudessa.

Mun seuraava kisa on 6.7.2019 TeiskoTriathloni siitä tulee päivitys sitten tänne.

Tervetuloa mukaan!

Wihan Kilometrit 14.10.2018 kuva Jarno Maimonen