fbpx

Esittelyssä Juoksun tuoksu – Viivi

Esittelyssä Juoksun tuoksu – Viivi

Heippa, olen Viivi 27-vuotias, biotekniikan diplomi-insinööri, tutkija, äiti pikkuihmiselle ja Juku -koiralle. Juoksijaksikin minua voisi kutsua. En toki ole ammattiurheilija, mutta harrastan juoksua intohimoisesti. Juoksuharrastukseni alkoi seitsemän vuotiaana, kun sanoin äidilleni ”Tahdon juosta”. Niinpä hän vei minut yleisurheilu harjoituksiin ja sille tielle jäin 12 vuodeksi. Niiden vuosien jälkeen treenaaminen on jäänyt pysyvästi elämääni eikä minua tarvitse paljoa juoksulenkille houkutella. Oikeastaan jo raikas ulkoilma saa minut miettimään lenkille lähtöä. Siitä siis inspiraationi blogi nimeeni ”Juoksun tuoksu” (nimi ei siis viittaa ”tuoksuun” mikä minusta lähtee lenkin jälkeen niin kuin rakas mieheni nimeä kuvaili).

Ihailen juoksutapahtumien veteraaneja. Sellaisia ikiliikkujia, jotka jolkottelevat muun massan seassa kuin vettä vaan. Siihen minäkin tähtään. Ja että jonakin päivänä voin juosta lapsenlapseni kanssa samassa tapahtumassa ja maalissa, jalat ihan muussina, lyödä hänen kanssaan yläfemmat. Jos tämä joskus tapahtuu, tiedän tehneeni jotain oikein. Pidän kyllä kaikenlaisista urheilutapahtumista, mutta onhan se juokseminen vaan itselle se oma juttu. Maratoneja on takanani kolme (PB 3.27.40) ja neljäs on tietenkin suunnitteilla. Tästä neljännestä maratonista ja siihen valmistautumisesta tulette varmasti täällä vielä kuulemaan. Ennen en ole suuremmin valmistautunut maratoneihin, kunhan olen juossut, mutta tällä kertaa tilanne on uusi…

Synnytin esikoisemme 4kk sitten. Siksipä vielä metsästän omaa juoksukuntoani, vaikka ihan hyvällä mallilla jo ollaan! Peruskuntoni on kohonnut hyvin, mutta kun olen lisännyt vauhdikkaampia lenkkejä viikkooni, olen huomannut vauhtikestävyyteni olevan vielä hakusessa. Työstän tietenkin kuntoani sinnikkäästi. Kokemuksesta tiedän sen tuottavan lopulta tulosta, mutta yritän samalla olla anteeksiantavainen itselleni. Kehittyminen ja palautuminen harjoituksista vaativat unta. Unta en kuitenkaan saa tarpeeksi niinä öinä, jolloin ihana pikku enkelini muuttuu rääkyväksi palosireeniksi. Silloin päivä otetaan rennommin.

Tällä hetkellä suurimman osan juoksukilometreistäni saavutan vaunulenkeillämme toisen nukkuessa tyytyväisesti liikkuvissa rattaissa. Keskimäärin juoksen 50-60 km viikossa. Tarkoitus on lisätä viikkoon kilometrejä pikkuhiljaa. Yritän käydä kerran viikossa yksin, ilman pikku kannustajaani, treenailemassa salilla. Salilla jätän vatsarutistukset suosiolla vähän myöhemmälle (koska vatsalihasten erkauma, mutta tästä lisää piakkoin). Lisäksi olen käynyt kerran viikossa pilateksessä, mikä on ollut hyvää tukiharjoittelua palautuvalle kropalle.

Se taustoistani ja tuoksuistani. Kuulemiin ja pistetään haisemaan!

Juoksun tuoksu – Viivi

Viivi

Vastaa